Wikimäistä tietoa

Koska olen tänään kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella (kolme tuntia taistelua nuorison kanssa), päätin tutustua wikitietoon kevyesti. Hain wikejä viihdekategorian alta ja bongasin Top 10 wikin. Esittelyteksti ei paljon kertonut. Wiki  sisältää siis topkymppilistoja erilaisista aiheista: Top 10 Kung Fu -leffaa, Näyttelijät kautta aikojen, Parhaat hakukoneet jne.

kuvalähde / CC BY 2.0

Librarywikis tarjoilee linkkejä kirjastojen wikeihin. Asiakkaita varten wikeihin on laitettu asiakkaille suunnattuja linkkejä, kirjalistoja, ohjeita yms. Suurin osa aineistosta vaikuttaa pikasilmäyksellä olevan erilaisia listoja. Artikkeleita, kuvia, videoita yms. on aika vähän. Omassa kirjastossani olemme kokeilleet myös asiakkaille suunnattujen linkkilistojen tekoa. Emme kuitenkaan käyttäneet wikipohjaa vaan GoogleSitesiä.

kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Wiki-tuskaa

En ole oikein sinut wikien kanssa. Olen välillä yrittänyt niitä käyttää, mutta se ei ole oikein tuntunut luontevalta. Wikin todellinen hyöty tulisi esiin, jos sitä lähtisi tekemään useampi ihminen. Olen vain huomannut, että ei ole mitenkään helppoa saada ihmisiä mukaan wikiin. Yksinään niiden kanssa puuhailu ei oikein ole mistään kotoisin. Tulevassa Yhteistyö verkossa -tehtävässä käytetään wikispaces-wikiä. Itselläni on ollut sen kanssa vaikeuksia. Muut kuin tekstin ja linkin lisääminen ovat olleet ongelmallisia. Hermot meinaa mennä. Wetpaint on totellut minua paremmin.

Tarkastelin Albany County Public Libraryn wikiä. Osaa sivuista ei oltu päivitetty aikoihin. Toisaalta sisältökin oli ehkä sellaista, joka ei tarvitse jatkuvaa päivitystä. Osa sivuista oli aktiivikäytössä ja niillä hoidettiin ihan arkisia työasioita. Wiki vaikutti ihan toimivalta.

Antisuunnittelumalli -artikkeli tarjosi hauskoja hetkiä ja oivalluksia muuhunkin työelämään kuin vain wikien tekemiseen. Muutoin suunnittelumallit eivät oikein auenneet minulle. Welcoming-mallin tarkoitus on toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi yhteisöön ja saada tämä aktiiviseksi toimijaksi. Käytäntöpuoli jäi vähän hämärän peittoon. Miten näitä malleja käytännössä käytetään?

Wikeistä jäi sekava olo. Voi kyllä johtua siitäkin, että minut on keskeytetty tämän kirjoituksen aikana noin viisikymmentä kertaa eikä hiljaista hetkeä ole ollut. Tällainen tehtävien tekeminen ei paljon oppimista palvele, mutta suorittaja-ihminen saa sentään yhden suorituksen tehdyksi.

Satunnainen artikkeli

Selailtuani aikani Wikipediaa päädyin lopulta valitsemaan artikkelini satunnainen artikkeli -linkin kautta. Tavallisesti sitä ei juuri tule käytettyä. Elikäs päädyin linkin kautta artikkeliin serbialaisesta jalkapalloilijasta ja jalkapallovalmentajasta Vujadin Boškovista:

Keskikentällä pelannut Boškov edusti valtaosan pelaajaurastaan FK Vojvodinaa, jossa parhaimmiksi saavutuksiksi jäivät toinen sija Jugoslavian cupissa vuonna 1951 ja ykkösliigassa vuonna 1957. Vojvodinasta Boškov siirtyi yhdeksi kaudeksi Italiaan Sampdorian riveihin.

Maajoukkuetasolla Boškov kuului vuonna 1952 Helsingin kesäolympialaisissa hopeaa voittaneeseen Jugoslavian olympiajoukkueeseen. Hän pelasi myös vuosien 1954 ja 1958 MM-kilpailuissa.

lähde

Puuhamaa

LibraryThing on jokaisen kirjoista tykkäävän puuhamaa. Tämän totesin, kun noin reilu viikko sitten eksyin kyseisille sivuille. Lienenkö jotenkin ennustanut, että se tulee osaksi 23asiaa -kurssia. Aiemmat tunnukseni/salasanani sivulle olin tietysti unohtanut, mutta ei kun uusia tekemään. Rekistöröityminen on tehty LibraryThingissä helpoksi, joten sen kanssa ei tarvitse tuskailla.

Aloin rakentamaan omaa kirjastoani. Muutaman kirjan olen saanut sinne vietyä. Työ on hidasta siksi, että kirjojen myötä eksyy helposti sivupoluille. LibraryThinghän on oikea linkkiviidakko, joka vie aina vain eteenpäin. Liityin pariin ryhmään ja plumps: yhtäkkiä edessäni on suosituksia, keskustelufoorumeita, toisten kirjastoja, avainsanapilviä jne. Tännehän voisi hukata itsensä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ensimmäisellä kerralla, kun LT:iin tutustuin, en ollut ollenkaan näin vakuuttunut. Onko LT kehittynyt vain olenko minä vain muuttunut?

kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Yksityiselämässä LT voisi olla hauska puuhamaa, mutta miten sitä omassa työssäni voisin hyödyntää. Itse koen heti löytäväni uusia hyviä vinkkejä ja viihdytän itseäni tutkimalla toisten kirjahyllyjä. Miksei asiakkaatkin voisi saada samaa LT: kautta. Ehkä uutuuksia tai osia kokoelmasta voisi nostaa näin esiin. Miksi kirjanäyttely pitää olla vitriinissä? Miksei se voisi olla virtuaalisesti LT:n kautta? LT voisi toimia myös työvälineenä etsiessä tietyntyylistä kirjallisuutta asiakkaalle lainattavaksi/hankittavaksi tms. Voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu siis omassa työssä. Tosin ajankäyttöongelmat voivat tulla rajoittamaan kokeilua.

Epäsosiaalinen ähky

Olen jo aiemmissakin kirjoituksissani pohtinut omaa netti-identiteettiä ja tapaani käyttää nettiä ylipäätään. Jo ihan alussa tunnustin harrastavani syötteitä. Olen tänä syksynä pyörinyt paljon sosiaalisen median parissa. Tämän kurssin lisäksi olen tehnyt kokeiluja omassa työssäni ja muutaman opetuskeikankin aiheen puitteissa olen ehtinyt heittää. Tällä hetkellä poden totaalista sos.median ähkyä. Kaipaan lomaa enkä uusia virikkeitä. Olen törmännyt tähän ilmiöön aiemminkin. Silloin kun sekä vapaa-aikani että työni alkavat molemmat muistuttaa liiaksi toisiaan ja pyöriä yhden asian ympärillä, on hyvä pitää pientä taukoa. Ensi vuoden alun työaikani taidan omistaa jollekin ihan muulle. Tällä hetkellä en pysty ideoimaan mitään, koska pääni on jotenkin tukossa näistä kaikista asioista. Liika on liikaa, vaikka tekeminen olisi kuinka hauskaa (tunnustettakoon tässä, että minä olen ihan aidosti innostunut näistä - joskus jopa ehkä vähän liikaakin).

Toinen asia, jonka tänä syksynä olen huomannut on se, että olen epäsosiaalinen sosiaalisen median käyttäjä. Huomaan, että esim. tehtävissä skippaan kiireessä helposti sen kommentointiosan yli ja mesettäminenkin on ollut vähissä. Verkkominä seurailee siis myös tosielämää.

Kuvat

Tervetuloa Mikkolaan!

Saisiko olla luettavaa?

Tapaa kirjaston "tädit"!

Bestseller?

Kurkistus työhuoneeseen

(puhekuplan alla syntyy tämäkin teksti)

Ylläolevat kuvat ovat peräisin Mikkolan kirjaston Flickr-tililtä. Tiliä on käytetty lähinnä kuvien säilytyspaikkana. Osa kuvista on julkisia ja niissä on erilaisia käyttöoikeuksia. Kuvien ylläpito on ollut aika satunnaista ja lähitulevaisuudessa kuvat siirtyvät Vantaan kaupunginkirjaston yhteiselle tilille. Lähinnä Mikkolan kirjaston kuvia on käytetty kuvituskuvina blogeissa, mainoksissa yms. Enemmänkin kuvia voisi käyttää hyödyksi.

Silloin kun etsin kuvaa, jollaista minulla ei itsellä ole, käytän lähinnä Flickr:n Creative Commons -kuvia. Kuvien käytössä minua eniten kammottaa se, että tulen vahingossa rikkoneeksi tekijänoikeuksia. Pelkään, että tulkitsen lisenssejä yms. väärin. Tällä kertaa valitsen kirjoituksen vieraskuvan vaihtelun vuoksi Morguefilestä. Morguefilestä Morguefile-kuvilla on oma lisenssinsä, joka mm. antaa oikeuden myös kaupalliseen käyttöön, eikä kuvien alkuperäistä tekijää tarvitse mainita.

Sunnuntain itsenäisyyspäivän kunniaksi:

Webinaari

Webinaari - lisää kivoja uudissanoja.

En etukäteen oikein osannut kuvitella, mitä webinaari voisi olla. Katja Puran luennon seuraaminen valaisi asiaa. Täytyy sanoa, että tykkäsin tuosta ideasta. Voin kotona omassa rauhassa osallistua luennolle ja silti olla yhteydessä jollakin tapaa muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Voisin jopa innostua opiskelemaan jotakin. Työpäivän jälkeen luennolle raahautuminen kun aina tahtoo olla tuskaa.

Työssäkin webinaari voisi olla hyvä niin koulutuksessa kuin erilaisissa ryhmätyötilanteissa. Se vaatisi kyllä töissä mahdollisuutta rauhalliseen työpisteeseen. Luennon seuraaminen ei onnistu jos koko ajan keskeytetään. Epäilen vähän, kuinka monella on mahdollisuus tällaiseen työskentelyyn kirjastossa.

Webinaaria olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla, vaikka aika on kyllä tällä hetkellä kortilla. Vähän kauhistuttaa onnistusinko taas jotenkin kämmäilemään teknisesti. Messengerhän vei nettiyhteydet, joten jotain kivaa sohlaamista voi olla taas luvassa.

Verkkokurssi

Skippaan suosiolla 2+3 asiaa verkko-opetuksesta -osion hamaan tulevaisuuteen. Palaan siis myöhemmin asialle, ainakin suunnitelman tasolla (kevennetty tehtävänanto).

Rajat

Työnantajat ovat heränneet siihen, että työntekijät ovat jo osittain ehtineet soluttautua mukaan sosiaaliseen mediaan, ja vieläpä kirjaston nimissä. Selkeä strategian paikka. Sosiaalinen media ei vain ehkä ole kaikkein helpoiten ohjeistettavissa oleva työväline. Se on laaja, muuttuva ja sitä voi käyttää hyvin monella eri tavoin.

Kun itse aloitin kokeiluni kyseisessä mediassa, en edes hahmottanut sitä miksikään sosiaaliseksi mediaksi tai miettinyt mitään strategioita. Näin vain kiinnostavan, ilmaisen työvälineen, jota halusin päästä kokeilemaan. Kaikenlaista on sitten tullutkin kokeiltua. En myöskään kauheasti miettinyt verkkoidentiteettiäni. Minulle oli selviö, että töissä kirjoitan työpaikkani edustajana en yksityishenkilönä. Aluksi kirjoitin kirjastolle luomilla tunnareilla, myöhemmin loin lyyravega-tunnukset opetusta varten. Tämän 23asiaa -tehtävän myötä mietin verkkoidentiteettiäni.Olenko lyyravegana erilainen kuin fyysisenä kirjastonhoitajana? Kasvottomuus sallisi enemmän, toisaalta verkkoon jää aina jälki. En usko villiintyväni lyyravegana sen enempää. Tällainen hörhö taidan olla livenäkin.

Välillä kuunnellessani sosiaalista mediaa koskevaa keskutelua suorastaan menee hermot, kun kuulee, että työntekijöiden uskotaan taantuvan aivottomiksi verkossa. Itse olen puolestani havainnut sen, että todella monella kirjastolaisella on hirvittävä kynnys tehdä yhtään mitään verkkoon. Sehän on itsensä ja oman osaamisensa näytteilleasettamista. Entä jos tekee virheen? Onko tiskillä annettu väärä neuvo lievempi kuin verkossa julkaistu? Saako virheitä tehdä? Harva nyt tuskin kuitenkaan tahallaan menee väärää tietoa jakelemaan. Kun minulle esitettiin strategia keinoksi valvoa työntekijöiden tekemisiä verkossa, tunsin olevani todella tylsä ihminen. Minä kun olin vääntänyt verkkoon lähinnä kirjavinkkejä, linkkilistoja ja mainoksia. Pitäisi varmaankin villiintyä ja alkaa tekemään epäilyttäviä kirjavinkkejä nuorisolle...

Tottahan se on, että verkkotyöskentelyyn kaivataan sääntöjä. Se voisi rohkaista osaa ihmisistä, koska olisi säännöt, joiden mukaan voi toimia oikein. Toisaalta se tekee toiminnasta virallista ja säädeltyä, mikä ehkä rajoittaa kokeilemista. Kokeileminen taas on tärkeää, kun opettelee mihin media taipuu ja mihin ei. Ja kun vielä lisäksi kirjastolaisuus on aina vähän sellaista hämärän rajamailla kulkemista: haluaisin kirjallisen strategian myös  niitä tilanteita varten, kun minulta kysytään ammattiasioita kaupan kassajonossa, junassa, vessassa yms. Puhumattakaan strategiaa vapaalla kohdatuista kännisistä asiakkaista...

kuvalähde / CC BY-NC-ND 2.0

Facebookissa olen vain yksityishenkilönä, vaikka työkavereita onkin siellä kavereina ja joskus työasioista voin myös puhua (siis ihan työasiaa, ei pelkkä valivalia).

Kukkahattutätinä Galtsussa

Tunnustan nyt heti alkuun: minulla on ongelma IRC-Gallerian kanssa (samoin kuin muiden nuorten nettiyhteisöjen). Työskentelen lasten ja nuorten kanssa. Minun pitäisi siis jo ammattini puolesta olla kiinnostunut ja perillä näistä jutuista. Olen kyllä muutoin mukana sosiaalisen median sovelluksissa, mutta jostakin syystä näiden nuorten yhteisöjen kanssa tökkii. Työajalla ei yleensä ehdi roikkua kaiken maailman galtsuissa ja vapaa-ajalla se on ihan nou nou. Irkki (siis tämän nuorison versio) on siis minulle tuttu vain siitä, mitä nuoret ovat minulle siitä näyttäneet ja mitä siitä olen kuullut. Omia tunnuksia en palveluun edelleenkään halua, mutta surffailin nyt huvikseni ilman tunnareita katselemassa sivuja.

Ymmärrän miksi Galtsu on nuorille niin tärkeä. Olisipa vastaava ollut jo silloin kun itse olin teinari. Toisaalta olen myös onnellinen ettei sitä ollut, sillä välillä on kauhea kuunnella sitä, kuinka nuoret toisiaan irkin kautta arvostelevat. Hyvältä juorujen levittäjältä se myös vaikuttaa. Paljon kuulee sitä, että joku oli galtsussa jotakin kirjoittanut...

Muutaman nuoren kanssa olen päässyt kierrokselle heidän irkkimaailmaansa. Sitä en sitten tiedä, kuinka sensuroitu versio kirjastotädille on esitetty. Minulle esitetyt "keskustelut" ovat juuri sellaisia kuin Vilma Lehtisen tutkimuksessa kerrotaan: päättömiä, epäolennaisia ja sisäpiirijuttuja. Ulkopuolisille ne eivät kerro mitään. Tärkeä juttu ovat myös kuvat ja videot. Ymmärtääkseen esim. jonkun videon pointin, täytyy tuntea ihmiset ja tapahtumat. Muille ne eivät kerro mitään. Kierrellessäni nuorten kanssa Galtsussa tunnen auttamatta olevani kukkahattutäti, joka ei tajuu.

        kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Tiedän, että Koivukylän kirjastossa Vantaalla IRC-Galleriaa ollaan hyödynnetty mm. mainostamalla siellä kirjastossa olevaa nuorille suunnattua tapahtumaa. Palvelujen ja tapahtumien markkinointi onkin varmaan tällä hetkellä se asia, mihin voisin kuvitella kirjaston Galtsua hyödyntävän. On hyvä olla siellä, missä asiakkaatkin ovat. Sen sijaan joku "olemme paikalla, kysy meiltä" -tyyppinen palvelu veisi varmaankin liikaa resursseja. Niitä kun ei kirjastossa liikaa ole. Voisihan siellä varmaan yrittää pyörittää jotain kirjallisuuteen liittyvää yhteisöä. Toisaalta nyt on jo olemassa valtakunnallinen nuorten kirjallisuushanke Sivupiiri.

Mukavaa on huomata, että nuoret keskustelevat kirjoista ilman kirjastotätejä ja opettajia, ihan vapaaehtoisestikin. Galtsun lisäksihän näitä nuorten kirjavinkkejä löytyy myös nuortenlehtien nettisivuilta.Galtsussa viehättää se, että yhteisöstä näkee sukupuolijakauman ja keski-iän. Kiinnostavaa tutkailla esim. eri kirjailijoiden/kirjojen fanittajien profiilia.

Kunhan nykyiset Galtsu-nuoret päätyvät työelämään kirjastotädeiksi ja -sediksi, on heillä varmaankin ihan uudenlaista näkemystä mihin galtsuja voisi käyttää. Mitä IRC-Gallerialle silloin kuuluu, on sitten ihan eri asia. Ilmiöt kun tulevat, kehittyvät ja menevät nykyään niin huimaa vauhtia.

kuvalähde / CC BY-SA 2.0

Ilmankos sitä aina tuntee tulevansa kaikessa jälkijunassa

  kuvalähde / CC BY-NC-ND 2.0

ps. Blogger jumittaa ja temppuilee tänään. Tai sitten mun kone tekee kuolemaa.

Tehtävä suoritettu

Keskustelufoorumit ei ole oikein mun juttu. Korkeintaan neulesellaiset. Tehtävän suoritukseen kuitenkin jotain muuta kuin neuleaiheista. Oma osuuteni löytyy siis suomi24:sta.

Tulipas tosi kirjastotätifiilis.

Aivot narikassa ja silleen

Perjantain kiintoisan lähipäivän jälkeen olen lähinnä keskittynyt sairastamaan. Flunssaisena pää tuntuu sumuiselta ja ajatukset harhailevat sinne tänne. Lähipäivän koukutus- ja tiivistyspuheet poukkoilevat jossakin päässäni, mutta ei toiveitakaan, että tästä(kään) kirjoituksesta mitään viidentoista sanan viisautta saisi. Sori vaan.

Tämän viikon tehtävä keskustelupalstoista osui sikäli oivaan aikaan, että näin flunssaisena ne ovat jopa oudon viihdyttäviä. Tavallisesti en mitään suomi24-huttua jaksa lukea. Jos omat aivot tuntuvat tällä hetkellä olevan narikassa niin sitä samaa ovat kyllä monen muunkin keskustelijan. Aivojen off-tila olisi kai hyvä aika kirjoittaa jollekin keskustelupalstalle, mutta taidan sittenkin siirtää tehtävän sen osan suorittamisen aikaan, jolloin yhteys omaan kovalevyyni on edes kohtuullinen.

Mikrobloggaus

Facebook on tähän mennessä riittänyt viestittelyyn. Siihenkin olen syttynyt aika hitaasti, mutta nykyisin olen kyllä jo ihan vakikäyttäjä. Twitteriin loin kerran tunnarin ihan uteliaisuuttani (lyyravega), mutta en sinne ole juurikaan viestitellyt. Lyyravega-tunnuksia nimittäin käytän vain työtehtävissä ja ainakaan vielä en työni puitteissa ole kokenut suurta tarvetta twitteröintiin.

Vantaan kirjasto löytyy Twitteristä käyttäjätunnuksella VantaanKirjasto. Aluksi kyseessä oli Tikkurilan kirjaston twittertili, mutta se muutettiin koko kaupunginkirjaston twitteriksi hiljattain, koska koettiin, että Twitterissä olisi hyvä olla jatkuvasti uusia tweetejä eikä yksittäinen kirjasto ehdi niitä tuottaa. Aika vähäistä on VantaanKirjaston aktiivisuus. Lähinnä on ilmoiteltu tapahtumista.

Luin tehtävässä vaaditun Qaikun selostuksen ja Twitter-keskustelun. Mielestäni kumpaakaan keskustelua ei ollut ihan helppo seurata, mutta Qaiku oli näistä kahdesta huomattavasti helpompi. Twitter-keskustelu vaikuttaa lähinnä jonkun salaseuran koodikieleltä. Hankalaksi sen tekee se, että keskustelu nojaa niin voimakkaasti linkkeihin eikä etene kronologisesti. Qaiku vaikuttaa enemmän tavalliselta kirjoitetulta keskustelulta. Siinä yhden osallistujan (marikoo, eräänlainen ylläpitäjä) puheenvuorot pitävät keskustelua kasassa. Ilman niitä keskustelu olisi jälkikäteen ollut pelkkiä irrallisia kommentteja. Olisi kyllä kiinnostavaa kokeilla tällaista reaaliaikaista keskustelua jossakin tilaisuudessa.

Toisten linkit

Toiset ihmiset tiedonlähteenä -tehtässä piti tutustua Deliciousin People- ja Inbox-palveluihin. Tehtävä olikin oikein mielenkiintoinen, kun lähdin tutkimaan, mitä linkkejä 23asiaa-kurssin alle on sijoitettu (ja tottakai ajauduin sitten syvälle linkkiviidakkoon). Hiukan oli hankala päättää, minkä linkin eteenpäin lähettäisi. Lopulta lähetin vinkiksi sivun, jolta löytyy vinkkejä, mistä voi löytää creative commons -lisenssoituja sivuja/kuvia jne.

Linkkiseikkailullani löysin Kielijelpin. Kielijelppi on verkkossa toimiva kieli- ja viestintäopas, josta löytyy vinkkejä verkkoviestintään. Opas on tehty yliopistolaisille, mutta on hyvää lueskeltavaa verkkoon kirjoittavalle kirjastolaisellekin.

Miljoona, miljoona syötettä...

No nyt on sitten tilattu miljoona syötettä, jotka olivat RSS-syötetehtävässä. Tai ainakin toivon niin. Jossakin vaiheessa alkoi jo pieni sekoileminen, kun tuntui, että tehtävän joka toisessa lauseessa kehotettiin tilaamaan jotakin. Kuntasyötteistä tilasin Helsingin ja Turun. Turun sivuilla RSS-merkki oli selkeästi esillä, kun Helsingillä merkkiä ei ollut näkyvillä. Onneksi noita syötteitä voi tilata ainakin GoogleReaderissa ja Netvibesissä pelkällä osoitteellakin. Helsingin RSS-syötteitä hain myös hakukentän kautta.

Syötteiden tilaaminen on mielestäni tehty helpoksi, mutta en sitten tiedä, millä ajalla noita syötteitä lukisi. Tilattuani tehtävän vaatimat syötteet minulla on 476 lukematonta viestiä/postausta/(mikä on oikea nimitys?). Työaikaa tämän tehtävän tekemiseen on kokonaisuudessaan  20 minuuttia. Joopa joo.

Huh huh!

Kiireinen viikko. Luin juuri tämän viikon uudet tehtävät. Huh huh! Tänään en taida ennättää edes meseen.

Kuva välittäköön fiilikset.



see more Lolcats and funny pictures

Sunnuntaijutustelua

Olen parhaillaan Meebon kautta mesettämässä. Onneksi sain Meebon toimimaan koska jouduin poistamaan Mesen koneeltani. Se nimittäin katkoi koko ajan verkkoyhteyteni. Googlasin meseongelmia, mutta en saanut omaani selvitetyksi, vaikka kaikenlaisia säätöjä yritinkin. Päätin siis tutustua Meeboon.

Aluksi sunnuntaichat oli hiljainen, mutta pian vauhti kiihtyi kun mukaan tuli lisää kurssilaisia. Keskustelu pyöri mesen ja sen ongelmien ympärillä. Mietimme myös yksityisyyttä ja odottelimme lähipäivää. Meebo osoittautui suht helpoksi välineeksi, mutta jotkin toiminnot olivat kyllä hakusessa (ja osa on yhä edelleen).

Sain yhden idean työhöni keskustelun aikana. Jossakin vaiheessa pitäisi ehtiä hommaa sitten toteuttaakin. Harmi, että marraskuu on niin kiireinen. Minä kun haluaisin aina heti rynnätä toteuttamaan ideani. Ehkä pieni kypsyttely on paikallaan joskus...

Tilatut syötteet

Näiden 23asiaa-tehtävien tekeminen vähän siinä sun tässä välissä tuottaa huolimattomasti tehtyjä tehtäviä. Lueskelin vielä syötetehtävää läpi ja huomasin, että vapaavalintaisia syötteitäni en ole vielä raportoinut. Elikäs tällaisia seuraan:

• Kirjaston antitäti hyssyttää 
• Hesarin Lukupiiri
• Opeblogi

Meebo me?

Poistin koko Live Messengerin, koska se sai koneeni sekoilemaan. En jaksa alkaa värkkäämään sen kanssa. Kokeilen seuraavaksi Meeboa. En ole koskaan ennen käyttänyt sitä. Tällä viikolla olen muutoinkin ryssinyt kaiken mahdollisen, joten katsotaan mitä siitä meeboilemisesta oikein tulee.

Kahta en vaihtais...

Tänään esittelyssä yksi vempele, jonka vannoutunut käyttäjä olen: Google-syötteenlukija eli Reader. Reader oli ensimmäinen RSS-lukuohjelma, johon tutustuin ja siihen olen myös vakikäytössä jämähtänyt. Reader kun on niin helppo, että koko RSS-jutusta ei tarvitse ymmärtää mitään. Readerin asetuksista (lisäominaisuudet) voi kirjainmerkkipalkkiin viedä Tilaa- ja Seuraava-painikkeet. Niitä painelemalla ei periaatteessa koko lukuohjelmassa tarvitse vierailla jos ei halua, koska sekä lukeminen että syötteiden tilaaminen onnistuu ilman sitäkin. Lisäksi Reader-ohjelmassa voi etsiä luettavaa/tilattavaa hakutermeillä.

iGooglea ja Netvibesia olen kokeillut, mutta en ole oikein innostunut niiden käyttämisestä syötteiden seuraamiseen. Homma vaatii liikaa klikkauksia ja ei ole kaikista näppärin jos seurattavia syötteitä on tolkuttomasti (harrastus + työ). Tämä on tietysti makuasia ja parastahan näissä 2.0 -härppäkkeissä on se, että valinnanvaraa on ja jokainen voi valita itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Harrastuspuolella ongelmakseni on muodotunut se, että olen jäänyt koukkuun: en voi lakata syötteiden seuraamista ja lisää vain tulee. Taidankin itseasiassa nykyään harrastaa Readeria. Huolestuttavaa.

kuva:

http://www.flickr.com/photos/grietje/ / CC BY-NC 2.0

Arghhhh!!!

Juu, toivottavasti oli kivaa mesettämässä. Minä vietin iltani Welhon puhelinpalvelun seurassa. Juuri kun mesettämisen piti alkaa minulta meni yhteydet. Parin tunnin pähkäilyn jälkeen olen taas linjoilla, mutta jos laitan mesen päälle, menee yhteydet. Eli jotain mätää jossakin, kun vaan tietäs missä. Eli sori vaan jos mua ei kauheasti mesessä näy.

Jos jollakulla on vinkkiä tähän pulmaan niin hihkaskaa.

Vai pitäskö vaihtaa blogin otsikoksi Verkotontäti.

Delicious-sekoilua

Pakko tunnustaa, että vaikka käytössäni on peräti kolme delicious-tiliä (kirjaston, työ/opetuskäytössä oleva, ja oma henk.koht.), en vielä ole oikein sinut palvelun kanssa. En ole muka ehtinyt tutustua sen mahdollisuuksiin paremmin. Nyt esim.ekan kerran tilasin itselleni jonkun tagin. Uusien mielenkiintoisten linkkien metsästämiseen palvelu on mitä mainioin. Tosin joskus voi joutua muutaman tunnin harharetkelle itse aiheesta kun lähtee seuraamaan jotakin linkkiä ja sitä seuraavaa linkkiä jne.

Oma sekoilu on sitten noiden kolmen tilin kanssa. Välillä en muista millä tilillä olen kirjautunut sisään. Lupaan esim. laittaa jonkun linkin työkaveria varten kirjastomme delicious-tilille, mutta ei sitä sieltä kuitenkaan löydy. Olen merkannut sen toiselle (lyyravega) tilille. Linkki kyllä löytyy sillä kaikki delicious-tilini ovat julkisia. Toisten vain pitää muistaa kahlata kaikki tilini läpi.

Pitäisiköhän yhdistää henkilökohtainen ja opetustilini? Opetustilille putkahtaisi ainakin hillittömät määrät neulontaan liittyviä linkkejä:)

The Alku

Pistin tämän kurssiblogini pystyyn Bloggeriin, koska se on minulle tutuin blogipohja. Tarkoitushan tietenkin oli tutustua uusiin asioihin, mutta tällä viikolla on käynyt se perinteinen "työmäärä yllätti kirjastonhoitajan", joten täällä ollaan taas.

Olen jo jonkin aikaa pyörinyt sosiaalisen median parissa ja todennut, että opiskeltavaa riittää. Olen aina ollut innokas kokeilemaan uutta, mutta syventyminen asioihin tahtoo jäädä siihen ajatukseen, että sitten kun mulla on enemmän aikaa... Nyt siis pitäisi viikossa olla ihan virallistakin työaikaa käytettävissä näihin uusiin leikkikaluihin. Eli suunta kohti verkkotäteyttä alkakoon.