Webinaari

Webinaari - lisää kivoja uudissanoja.

En etukäteen oikein osannut kuvitella, mitä webinaari voisi olla. Katja Puran luennon seuraaminen valaisi asiaa. Täytyy sanoa, että tykkäsin tuosta ideasta. Voin kotona omassa rauhassa osallistua luennolle ja silti olla yhteydessä jollakin tapaa muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Voisin jopa innostua opiskelemaan jotakin. Työpäivän jälkeen luennolle raahautuminen kun aina tahtoo olla tuskaa.

Työssäkin webinaari voisi olla hyvä niin koulutuksessa kuin erilaisissa ryhmätyötilanteissa. Se vaatisi kyllä töissä mahdollisuutta rauhalliseen työpisteeseen. Luennon seuraaminen ei onnistu jos koko ajan keskeytetään. Epäilen vähän, kuinka monella on mahdollisuus tällaiseen työskentelyyn kirjastossa.

Webinaaria olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla, vaikka aika on kyllä tällä hetkellä kortilla. Vähän kauhistuttaa onnistusinko taas jotenkin kämmäilemään teknisesti. Messengerhän vei nettiyhteydet, joten jotain kivaa sohlaamista voi olla taas luvassa.

Verkkokurssi

Skippaan suosiolla 2+3 asiaa verkko-opetuksesta -osion hamaan tulevaisuuteen. Palaan siis myöhemmin asialle, ainakin suunnitelman tasolla (kevennetty tehtävänanto).

Rajat

Työnantajat ovat heränneet siihen, että työntekijät ovat jo osittain ehtineet soluttautua mukaan sosiaaliseen mediaan, ja vieläpä kirjaston nimissä. Selkeä strategian paikka. Sosiaalinen media ei vain ehkä ole kaikkein helpoiten ohjeistettavissa oleva työväline. Se on laaja, muuttuva ja sitä voi käyttää hyvin monella eri tavoin.

Kun itse aloitin kokeiluni kyseisessä mediassa, en edes hahmottanut sitä miksikään sosiaaliseksi mediaksi tai miettinyt mitään strategioita. Näin vain kiinnostavan, ilmaisen työvälineen, jota halusin päästä kokeilemaan. Kaikenlaista on sitten tullutkin kokeiltua. En myöskään kauheasti miettinyt verkkoidentiteettiäni. Minulle oli selviö, että töissä kirjoitan työpaikkani edustajana en yksityishenkilönä. Aluksi kirjoitin kirjastolle luomilla tunnareilla, myöhemmin loin lyyravega-tunnukset opetusta varten. Tämän 23asiaa -tehtävän myötä mietin verkkoidentiteettiäni.Olenko lyyravegana erilainen kuin fyysisenä kirjastonhoitajana? Kasvottomuus sallisi enemmän, toisaalta verkkoon jää aina jälki. En usko villiintyväni lyyravegana sen enempää. Tällainen hörhö taidan olla livenäkin.

Välillä kuunnellessani sosiaalista mediaa koskevaa keskutelua suorastaan menee hermot, kun kuulee, että työntekijöiden uskotaan taantuvan aivottomiksi verkossa. Itse olen puolestani havainnut sen, että todella monella kirjastolaisella on hirvittävä kynnys tehdä yhtään mitään verkkoon. Sehän on itsensä ja oman osaamisensa näytteilleasettamista. Entä jos tekee virheen? Onko tiskillä annettu väärä neuvo lievempi kuin verkossa julkaistu? Saako virheitä tehdä? Harva nyt tuskin kuitenkaan tahallaan menee väärää tietoa jakelemaan. Kun minulle esitettiin strategia keinoksi valvoa työntekijöiden tekemisiä verkossa, tunsin olevani todella tylsä ihminen. Minä kun olin vääntänyt verkkoon lähinnä kirjavinkkejä, linkkilistoja ja mainoksia. Pitäisi varmaankin villiintyä ja alkaa tekemään epäilyttäviä kirjavinkkejä nuorisolle...

Tottahan se on, että verkkotyöskentelyyn kaivataan sääntöjä. Se voisi rohkaista osaa ihmisistä, koska olisi säännöt, joiden mukaan voi toimia oikein. Toisaalta se tekee toiminnasta virallista ja säädeltyä, mikä ehkä rajoittaa kokeilemista. Kokeileminen taas on tärkeää, kun opettelee mihin media taipuu ja mihin ei. Ja kun vielä lisäksi kirjastolaisuus on aina vähän sellaista hämärän rajamailla kulkemista: haluaisin kirjallisen strategian myös  niitä tilanteita varten, kun minulta kysytään ammattiasioita kaupan kassajonossa, junassa, vessassa yms. Puhumattakaan strategiaa vapaalla kohdatuista kännisistä asiakkaista...

kuvalähde / CC BY-NC-ND 2.0

Facebookissa olen vain yksityishenkilönä, vaikka työkavereita onkin siellä kavereina ja joskus työasioista voin myös puhua (siis ihan työasiaa, ei pelkkä valivalia).

Kukkahattutätinä Galtsussa

Tunnustan nyt heti alkuun: minulla on ongelma IRC-Gallerian kanssa (samoin kuin muiden nuorten nettiyhteisöjen). Työskentelen lasten ja nuorten kanssa. Minun pitäisi siis jo ammattini puolesta olla kiinnostunut ja perillä näistä jutuista. Olen kyllä muutoin mukana sosiaalisen median sovelluksissa, mutta jostakin syystä näiden nuorten yhteisöjen kanssa tökkii. Työajalla ei yleensä ehdi roikkua kaiken maailman galtsuissa ja vapaa-ajalla se on ihan nou nou. Irkki (siis tämän nuorison versio) on siis minulle tuttu vain siitä, mitä nuoret ovat minulle siitä näyttäneet ja mitä siitä olen kuullut. Omia tunnuksia en palveluun edelleenkään halua, mutta surffailin nyt huvikseni ilman tunnareita katselemassa sivuja.

Ymmärrän miksi Galtsu on nuorille niin tärkeä. Olisipa vastaava ollut jo silloin kun itse olin teinari. Toisaalta olen myös onnellinen ettei sitä ollut, sillä välillä on kauhea kuunnella sitä, kuinka nuoret toisiaan irkin kautta arvostelevat. Hyvältä juorujen levittäjältä se myös vaikuttaa. Paljon kuulee sitä, että joku oli galtsussa jotakin kirjoittanut...

Muutaman nuoren kanssa olen päässyt kierrokselle heidän irkkimaailmaansa. Sitä en sitten tiedä, kuinka sensuroitu versio kirjastotädille on esitetty. Minulle esitetyt "keskustelut" ovat juuri sellaisia kuin Vilma Lehtisen tutkimuksessa kerrotaan: päättömiä, epäolennaisia ja sisäpiirijuttuja. Ulkopuolisille ne eivät kerro mitään. Tärkeä juttu ovat myös kuvat ja videot. Ymmärtääkseen esim. jonkun videon pointin, täytyy tuntea ihmiset ja tapahtumat. Muille ne eivät kerro mitään. Kierrellessäni nuorten kanssa Galtsussa tunnen auttamatta olevani kukkahattutäti, joka ei tajuu.

        kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Tiedän, että Koivukylän kirjastossa Vantaalla IRC-Galleriaa ollaan hyödynnetty mm. mainostamalla siellä kirjastossa olevaa nuorille suunnattua tapahtumaa. Palvelujen ja tapahtumien markkinointi onkin varmaan tällä hetkellä se asia, mihin voisin kuvitella kirjaston Galtsua hyödyntävän. On hyvä olla siellä, missä asiakkaatkin ovat. Sen sijaan joku "olemme paikalla, kysy meiltä" -tyyppinen palvelu veisi varmaankin liikaa resursseja. Niitä kun ei kirjastossa liikaa ole. Voisihan siellä varmaan yrittää pyörittää jotain kirjallisuuteen liittyvää yhteisöä. Toisaalta nyt on jo olemassa valtakunnallinen nuorten kirjallisuushanke Sivupiiri.

Mukavaa on huomata, että nuoret keskustelevat kirjoista ilman kirjastotätejä ja opettajia, ihan vapaaehtoisestikin. Galtsun lisäksihän näitä nuorten kirjavinkkejä löytyy myös nuortenlehtien nettisivuilta.Galtsussa viehättää se, että yhteisöstä näkee sukupuolijakauman ja keski-iän. Kiinnostavaa tutkailla esim. eri kirjailijoiden/kirjojen fanittajien profiilia.

Kunhan nykyiset Galtsu-nuoret päätyvät työelämään kirjastotädeiksi ja -sediksi, on heillä varmaankin ihan uudenlaista näkemystä mihin galtsuja voisi käyttää. Mitä IRC-Gallerialle silloin kuuluu, on sitten ihan eri asia. Ilmiöt kun tulevat, kehittyvät ja menevät nykyään niin huimaa vauhtia.

kuvalähde / CC BY-SA 2.0

Ilmankos sitä aina tuntee tulevansa kaikessa jälkijunassa

  kuvalähde / CC BY-NC-ND 2.0

ps. Blogger jumittaa ja temppuilee tänään. Tai sitten mun kone tekee kuolemaa.

Tehtävä suoritettu

Keskustelufoorumit ei ole oikein mun juttu. Korkeintaan neulesellaiset. Tehtävän suoritukseen kuitenkin jotain muuta kuin neuleaiheista. Oma osuuteni löytyy siis suomi24:sta.

Tulipas tosi kirjastotätifiilis.

Aivot narikassa ja silleen

Perjantain kiintoisan lähipäivän jälkeen olen lähinnä keskittynyt sairastamaan. Flunssaisena pää tuntuu sumuiselta ja ajatukset harhailevat sinne tänne. Lähipäivän koukutus- ja tiivistyspuheet poukkoilevat jossakin päässäni, mutta ei toiveitakaan, että tästä(kään) kirjoituksesta mitään viidentoista sanan viisautta saisi. Sori vaan.

Tämän viikon tehtävä keskustelupalstoista osui sikäli oivaan aikaan, että näin flunssaisena ne ovat jopa oudon viihdyttäviä. Tavallisesti en mitään suomi24-huttua jaksa lukea. Jos omat aivot tuntuvat tällä hetkellä olevan narikassa niin sitä samaa ovat kyllä monen muunkin keskustelijan. Aivojen off-tila olisi kai hyvä aika kirjoittaa jollekin keskustelupalstalle, mutta taidan sittenkin siirtää tehtävän sen osan suorittamisen aikaan, jolloin yhteys omaan kovalevyyni on edes kohtuullinen.

Mikrobloggaus

Facebook on tähän mennessä riittänyt viestittelyyn. Siihenkin olen syttynyt aika hitaasti, mutta nykyisin olen kyllä jo ihan vakikäyttäjä. Twitteriin loin kerran tunnarin ihan uteliaisuuttani (lyyravega), mutta en sinne ole juurikaan viestitellyt. Lyyravega-tunnuksia nimittäin käytän vain työtehtävissä ja ainakaan vielä en työni puitteissa ole kokenut suurta tarvetta twitteröintiin.

Vantaan kirjasto löytyy Twitteristä käyttäjätunnuksella VantaanKirjasto. Aluksi kyseessä oli Tikkurilan kirjaston twittertili, mutta se muutettiin koko kaupunginkirjaston twitteriksi hiljattain, koska koettiin, että Twitterissä olisi hyvä olla jatkuvasti uusia tweetejä eikä yksittäinen kirjasto ehdi niitä tuottaa. Aika vähäistä on VantaanKirjaston aktiivisuus. Lähinnä on ilmoiteltu tapahtumista.

Luin tehtävässä vaaditun Qaikun selostuksen ja Twitter-keskustelun. Mielestäni kumpaakaan keskustelua ei ollut ihan helppo seurata, mutta Qaiku oli näistä kahdesta huomattavasti helpompi. Twitter-keskustelu vaikuttaa lähinnä jonkun salaseuran koodikieleltä. Hankalaksi sen tekee se, että keskustelu nojaa niin voimakkaasti linkkeihin eikä etene kronologisesti. Qaiku vaikuttaa enemmän tavalliselta kirjoitetulta keskustelulta. Siinä yhden osallistujan (marikoo, eräänlainen ylläpitäjä) puheenvuorot pitävät keskustelua kasassa. Ilman niitä keskustelu olisi jälkikäteen ollut pelkkiä irrallisia kommentteja. Olisi kyllä kiinnostavaa kokeilla tällaista reaaliaikaista keskustelua jossakin tilaisuudessa.

Toisten linkit

Toiset ihmiset tiedonlähteenä -tehtässä piti tutustua Deliciousin People- ja Inbox-palveluihin. Tehtävä olikin oikein mielenkiintoinen, kun lähdin tutkimaan, mitä linkkejä 23asiaa-kurssin alle on sijoitettu (ja tottakai ajauduin sitten syvälle linkkiviidakkoon). Hiukan oli hankala päättää, minkä linkin eteenpäin lähettäisi. Lopulta lähetin vinkiksi sivun, jolta löytyy vinkkejä, mistä voi löytää creative commons -lisenssoituja sivuja/kuvia jne.

Linkkiseikkailullani löysin Kielijelpin. Kielijelppi on verkkossa toimiva kieli- ja viestintäopas, josta löytyy vinkkejä verkkoviestintään. Opas on tehty yliopistolaisille, mutta on hyvää lueskeltavaa verkkoon kirjoittavalle kirjastolaisellekin.

Miljoona, miljoona syötettä...

No nyt on sitten tilattu miljoona syötettä, jotka olivat RSS-syötetehtävässä. Tai ainakin toivon niin. Jossakin vaiheessa alkoi jo pieni sekoileminen, kun tuntui, että tehtävän joka toisessa lauseessa kehotettiin tilaamaan jotakin. Kuntasyötteistä tilasin Helsingin ja Turun. Turun sivuilla RSS-merkki oli selkeästi esillä, kun Helsingillä merkkiä ei ollut näkyvillä. Onneksi noita syötteitä voi tilata ainakin GoogleReaderissa ja Netvibesissä pelkällä osoitteellakin. Helsingin RSS-syötteitä hain myös hakukentän kautta.

Syötteiden tilaaminen on mielestäni tehty helpoksi, mutta en sitten tiedä, millä ajalla noita syötteitä lukisi. Tilattuani tehtävän vaatimat syötteet minulla on 476 lukematonta viestiä/postausta/(mikä on oikea nimitys?). Työaikaa tämän tehtävän tekemiseen on kokonaisuudessaan  20 minuuttia. Joopa joo.

Huh huh!

Kiireinen viikko. Luin juuri tämän viikon uudet tehtävät. Huh huh! Tänään en taida ennättää edes meseen.

Kuva välittäköön fiilikset.



see more Lolcats and funny pictures

Sunnuntaijutustelua

Olen parhaillaan Meebon kautta mesettämässä. Onneksi sain Meebon toimimaan koska jouduin poistamaan Mesen koneeltani. Se nimittäin katkoi koko ajan verkkoyhteyteni. Googlasin meseongelmia, mutta en saanut omaani selvitetyksi, vaikka kaikenlaisia säätöjä yritinkin. Päätin siis tutustua Meeboon.

Aluksi sunnuntaichat oli hiljainen, mutta pian vauhti kiihtyi kun mukaan tuli lisää kurssilaisia. Keskustelu pyöri mesen ja sen ongelmien ympärillä. Mietimme myös yksityisyyttä ja odottelimme lähipäivää. Meebo osoittautui suht helpoksi välineeksi, mutta jotkin toiminnot olivat kyllä hakusessa (ja osa on yhä edelleen).

Sain yhden idean työhöni keskustelun aikana. Jossakin vaiheessa pitäisi ehtiä hommaa sitten toteuttaakin. Harmi, että marraskuu on niin kiireinen. Minä kun haluaisin aina heti rynnätä toteuttamaan ideani. Ehkä pieni kypsyttely on paikallaan joskus...