Verkkotäti

Hei me pelataan!

2010-08-17T07:21:00.000+03:00

En ole koskaan ollut kauhean innostunut mistään pelaamisesta, mutta nyt pieni pelikuume nostaa päätään. Syytän tästä taudista työtäni, jonka myötä olen päässyt tutustumaan pelaamiseen. Vapaa-ajallekin pelaaminen kovasti pyrkii. Koko vuoden 2010 olen harrastanut maanviljelyä Farmvillessä. Ennen nauroin moiselle touhulle, mutta jotenkin kummasti vaan olen siihen jäänyt koukkuun - välillä enemmän välillä vähemmän aktiivisesti.

Pahiten minut on kuitenkin koukuttaneet töihin hankitut pelikonsolit. Sekä Wiitä että Pleikkaa on tullut kokeiltua. Olen keilannut, melonut, soittanut kitaraa ja pyörinyt pallo hukassa jollakin ihme planeetalla. Olen löytänyt sisäisen rallihirmuni. Wiin Mario Kart ja Pleikan Modnation Racers ovat saaneet minut totaalisesti koukkuun. Jopa niin koukkuun, että olen alkanut vakavasti harkitsemaan jonkinlaisen pelikonsolin hankkimista kotiinkin.

Kuvalähde. Attribution 2.0 Generic

Tänä syksynä täällä Myyrmäessä on tarkoitus käynnistää pelitoiminta. Olin keväällä mukana tutustumassa Entressen ja Sellon pelitoimintaan. Saimmekin hyviä vinkkejä. Myyrmäen resurssit eivät riitä Espoon tapaan ihan päivittäisen pelitoiminnan pyörittämiseen, mutta pari kolme kertaa viikossa on tarkoitus tarjota asiakkaille pelimahdollisuutta. Vielä on muutamia käytännön asioita auki, mutta pyrimme siihen, että toiminta pyörähtää käyntiin tänä syksynä.

Kuvalähde. Attribution 2.0 Generic

Bonushuomiona mainittakoon, että työpaikan yhteishengen nostatukseen kannattaa kalliin konsultin sijasta hankkia pelikonsoli. Yhdessä pelatessa tutustuu työkavereihin ihan uudesta näkövinkkelistä. Harvoinpa on ollut töissä niin hauskaa kuin Wiin kanoottimelontaa kokeillessa. Eikä menoa ole tippaakaan haitannut se, että useimmat kokeilevat pelaamista ihan ensimmäisiä kertoja. Päinvastoin. Hauskuutta lisää uuden kokeileminen. Revimme riemua siitä, kun joku ihan ekaa kertaa pääsee maaliin ilman diskausta tai onnistuu hetken pysymään rytmissä Guitar Herossa.

Uusi ilme

2010-04-21T08:48:00.000+03:00

Kurssista on jo sen verran aikaa, että on aika muuttaa blogia - edes ulkonäöllisesti. Ehkä se antaa uutta potkua bloggaamiselle. Ainakin pääsin leikkimään Bloggerin beta-version säädöillä. Olen piakkoin menossa opettamaan Blogger-blogin tekoa ja pahoin pelkään, että osalla porukasta on beta ja osalla ei. Lisää haasteita opetukselle tiedossa.

Mario

2010-04-15T10:21:00.002+03:00

Voi, voi, raadoksi on muuttumassa tämäkin blogiparka. Monesti on ollut mielessä kirjoitella, mutta aina se on pelkäksi aikomukseksi jäänyt. Nyt kuitenkin lisää pelikokemuksiani. Tällä kertaa vuorossa (Super)Mario.

Mariota pelatessa muutun juuri sellaiseksi teiniksi, joka ärsyttää minua käyttäytymisellään. Kiljun ja kiroan, huutelen vieruskaverille ja uppoudun totaalisesti pelimaailmaan. Pelasin Mariota joskus lapsena, mutta näiden flash-versioiden (kokeilin Älypään versiota) kokeilu on silti jäänyt siihen, että en ole päässyt ensimmäistä kuilua pidemmälle. Pelipiirissä pelatessa tajusin kuitenkin jutun juonen ja jämähdin pelaamaan. Mario on ns. tasohyppelypeli, jossa ideana on edetä radalla väistellen siellä olevia esteitä ja vihollisia. Selvittyä radasta etenee seuraavalle tasolle. Koska pelissä käytetään vain muutamaa näppäintä eikä se vaadi mitään kummenpaa pelitietämystä, on Mario on helppo peli niillekin, joilla ei pelikokemusta ole. Mario on koukuttavaa, mutta harmitonta viihdettä.

Rune

2010-02-25T09:04:00.001+02:00

Jotta blogiparkani ei jäisi ihan raadoksi ja heitteille kurssin jälkeen, pistän tänne Vantaan kirjastowikin Pelipiirin sivuille kirjoittamani peliarvion.

Testissä Runescape . En ole varma, olenko ennen pelannut tätä. Nämä "tapa lohikäärme" -pelit menevät multa sekaisin. Pelitilin luomisen jälkeen peliin luodaan itselle hahmo. Se olikin minusta tämän(kin) pelin antoisin hetki. Valittuani hahmolleni ihqut turkoosit hiukset, päästiin itse peliin. Taisin tapani mukaan skipata jonkun ohjeistusintron, koska en ymmärtänyt pelistä mitään. Ensimmäisen tunnin hahmoni juoksentelikin ympäriinsä kuin päätön kana.

Lopulta pääsin pienellä avustuksella eteenpäin. Jutun juoni alussa tuntui olevan se, että hahmoni "kuunteli" kun Sir Vant antoi ohjeita, mitä tulisi tehdä. Kommunikointi pelissä tarkoittaa käytännössä sitä, että pelin alalaidassa on laatikko, johon vuorosanat tulevat. Jonkin aikaa pelattuani en enää ihmettele, miksi lapset/nuoret osaavat niin hyvin englantia. Pelin pelaaminen kun vastaa lähinnä tylsän englanninkielisen fantasiakirjan lukemista. Eli äksöniä ei pelin alkupuolella ainakaan suuremmin ole. Pelin suositusikärajaksi on laitettu 13 vuotta. Pelin alkupuoli ei valaissut, mistä moinen ikäraja, sillä pelaaminen kävi lähinnä englannin tekstinymmärtämisen harjoituksesta. Ehkäpä kaikki kauhea on jossain kauempana pelissä, minne kirjastotädin pelitaidot eivät riitä.

Verkkotäti!!!

2010-02-18T10:52:00.001+02:00

Hajatelmia

2010-02-15T13:24:00.000+02:00

Pian täytyisi jättää kurssiblogi tarkistettavaksi. Joku järkevä kävisi siis kurssitehtäviä läpi ja tarkastaisi, onko kaikki tehty ja ymmärretty. Minä en selvästikään ole järkevä. Olen koko alkuvuoden vältellyt sosiaalisten medioiden käyttämistä ja seuraamista työasioissa (vapaa-ajallani olen kyllä niitä käyttänyt). Olen halunnut vähän etäisyyttä, sillä viime syksy oli varsin sosiaalismediapainotteinen ja loppu vuodesta meinasikin tulla tunne kyllästymisestä ja jonkinlaisesta 2.0 -ähkystä. Nyt pikku hiljaa alkaa taas mielenkiinto palailla, mutta ajatus tehtäviin palaamisesta on silti vaikea. Olen suunnannut katseeni jo tulevaan ja mietin seuraavaa siirtoani: mihin näitä välineitä voisin käyttää nykyisessä työssäni.

Viime viikolla vietin aikaa Vantaan kirjastowikin parissa rustatessani verkkokurssia ja luodessani wikisivun Pelipiirille. Pelipiiri on vantaalaisille kirjastolaisille suunnattu piiri (vertaa lukupiiri), jossa opetellaan tuntemaan pelejä ja pelimaailmaa. Pelipiiri-idea lähti Nuorisoryhmässä, jossa totesimme, että pelitietämyksemme on tasoa nolo, ja hyvää pelikoulutusta tarjolla vähän (vink vink pelimaailmojen hallitsijat!). Mielenkiinnolla kyllä odotan, kuinka moni kiinnostuu ja uskaltautuu mukaan toimintaa.

Muutamia ideanpoikasiakin olisi seuraaviksi projekteiksi. Ideoita olisi yli oman osaamiskynnyksenkin. Yksi jo luvattu projektikin pitäisi alkaa vääntämään, mutta se on sisällön puolesta jotenkin niin pakkopullaa, että en ole vielä löytänyt inspiraatiota sen tekemiseen. Oma lukunsa tekemisessä on tekniset ongelmat. Olen kohdannut viime aikoina melkoisesti ongelmia Googlen-palvelujen kanssa (etenkin dokumenttien), mutta myös Netvibes on takunnut. Sisäänkirjautumiset tuppaavat kaatamaan koko koneen. Viime viikolla kokeilin sekakäyttöä (IE ja Firefox), mutta ongelmia oli silti. Katsotaan pitääkö sekakäyttöcoctailiin liittää vielä Chromekin. Ja koska työkoneille ei asennella mitään, on kaikenlaista kikkailua taatusti luvassa. Helpointa homma olisi tehdä kotona kotikoneella, mutta en oikein innostu ajatuksesta, että työ sosiaalisten medioiden parissa pitäisi tehdä kotona etätyönä.

Tämän blogin kohtalo on myös mietintämyssyssä. Miten blogille käy, kun kurssi on ohi? Onko tässä taas uusi raato pitkässä raatoketjussani? Jos tämä blogi jää elämään niin, mikä sen sisältö ja tarkoitus on. Kas siinäpä pulma:)

Wikiteltäiskö?

2010-02-12T09:28:00.001+02:00

Verkkokurssin suunnittelu on siirtynyt ja siirtynyt. Kaikenlaisen sähellyksen keskellä minun ja Maran verkkokurssi on liikahtanut jonkinlaisen kurssihahmotelman tasolle. Suunnitelmissamme on siis tehdä verkkokurssi Vantaan kirjastowikin käytönopettelua varten. Kirjastowiki toimii Vantaan kaupungin sisäverkossa eli suoraa linkkiä wikiin en tarjoa. Vantaalaisille kirjastolaisille ensimmäinen tehtävä onkin: löydä wiki (Intran oikea alareuna vink, vink). Kirjastowikin alustana on MediaWiki.

Tarkoituksenamme ei ole tehdä mitään perinpohjaista opastusta wikin käyttöön vaan antaa perustyökalut, joilla pääsee alkuun. Tarkoitus on luoda hiekkalaatikko, jossa voi kokeilla ilman pelkoa mokailusta. Wikin valmis ohjeistus on aika hankala, joten ohjeisiin tutustuminen voi pelästyttää, mutta itse asiassa wikin muokkaustila muistuttaa blogin muokkaustilaa. Varsinaisia ohjeita tarvitaan siis aika harvoin, esim. uutta sivua luodessa. Tehtävien oheen onkin ehkä syytä kirjoittaa yksinkertaiset ohjeet, jotta opiskelija ei lannistu ohjesivujen edessä.

Allaoleva hahmotelma on siis raakile, jota vielä täydennetään ja varmasti myös muutetaan.

Täällä ei tapahdu mitään

2010-02-02T09:25:00.000+02:00

Blogissa on hiljaista, verkkokurssin suunnittelussa on hiljaista. Ei tapahdu yhtään mitään. Sataa vain lunta. Minä vietän aikani roikkumalla asemilla ja pysäkeillä, odottelemassa junia ja busseja, joita ei koskaan tule.

kuvalähde / CC BY 2.0

Verkkokurssi

2010-01-12T15:40:00.001+02:00

Uudesta työoaikastani löytyi toinen kurssilainen, Mara. Yhdessä aloimme pähkäilemään verkkokurssia ja päädyimme ottamaan aiheeksemme Vantaan kirjastowikin. Kurssi on siis suunnattu Vantaan kirjastolaisille, koska wikiin ei ulkopuoliset pääse. Raportoimme kuitenkin blogeissamme kurssimme sisällöstä, joten muutkin pääsevät jyvälle suunnitelmistamme.

Sitten pitäisikin vain päästä ajatuksesta tekoihin.

Elämää kurssin jälkeen?

2010-01-11T15:36:00.000+02:00

kuvalähde / CC BY-SA 2.0

Suurin osa siitä, mitä olen sosiaalisten median kanssa työssäni tehnyt, on tavalla tai toisella ollut riippuvainen siitä, kuinka paljon olen jaksanut omaa aikaani asiaan panostaa. Toki olen työajallanikin asioita tehnyt, mutta opettelu ja ideointi on ollut lähinnä kokonaan oman ajan työtä, ja aika iso osa myös varsinaisesta verkkotyöstä. Tähän asti olen rajoittanut sosiaalisen median käyttöni aika paljon kouluyhteistyön ja opetuksen piiriin. Se on ollut sikäli hyvä asia, että rajaaminen on tuonut edes jonkinlaista hallinnan tunnetta: ei ole pakko olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Samaa rajaamista yritän tehdä jatkossakin, jotta mopo ei karkaisi käsistä.

Vaihdettuni työpistettä pienestä isoon minulla on ehkä enemmän aikaa tehdä näitä asioita työajallani, mutta samalla olen huomannut, että uusi työ toi eteeni uuden ongelman: sisältöä ei voi tuottaa tuntematta sisältöä. Uuteen työhön ja uuteen paikkaan pitää päästä kunnolla sisälle ennen kuin voi ryhtyä viemään mitään verkkoon. Uskon tarvelähtöiseen ajatteluun sosiaalisen median hyödyntämisessä. Tarve tulee vasta kun olen sinut työni kanssa ja voin alkaa tekemään sitä omannäköisekseni. En halua tehdä mitään pelkän tekemisen vuoksi.

Sosiaalisten medioita varten ollaan rustaamassa strategioita ja ohjeita. Asiasta kommentoin jo aiemmassa postauksessani. Mielestäni näissä strategioiden yms. laatimisessa on hyvää se, että ne tekevät sosiaalisen median käytöstä ikään kuin virallista ja siten niiden käyttö tulee hyväksytyksi työmuodoksi. Siihen voi kyllä mennä aikaa, että niiden käytössä yleisesti aletaan nähdä olevan hyötyä.

23asiaa -kurssiaiheisia linkkejä löytyy helposti ja oma blogikin löytyy. 23asiaa- kurssi on tuottanut verkkoon materiaalia. Saa sitten nähdä, miten käy kun kurssi loppuu. Kuinka moni jää näiden medioiden käyttäjiksi ja mitä käyttäjät saavat aikaan? Kirjastot eivät ole vielä oikein keksineet, miten uusia välineitä hyödyntää. Tässä tarkoitan sitä, että asiakkaat todella löytäisivät ja käyttäisivät uusia palveluja. Ja ennen kaikkea kirjastot eivät ole - vielä - keksineet, mitä UUTTA välineillä voisi tehdä.

kuvalähde / CC BY 2.0

Pelittää

2010-01-11T10:41:00.002+02:00

Kirjastoniksi: näin teet vaikutuksen uudella työpaikallasi: ala suorittamaan pelitehtävää heti uudessa työpaikassasi.

kuvalähde / CC BY-SA 2.0

Bubble Shooter, aina yhtä koukuttava Tetris, ja Colors In the sky ovat tyypillisiä pelejä, joita pelaan ja joihin jään koukkuun. Tykkään yksinkertaisista peleistä, joita pääsee heti pelaamaan ilman, että täytyy opetella mitään. Haluaisin kyllä osata pelata monimutkaisia, pitkiä pelejä, mutta en oikein ole päässyt koskaan niihin sisään. Voisko järjestää kokonaan erillisen pelikurssin, jossa joku ihan henkilökohtaisesti opastaisi pelimaailmaan? Omin voimin en ole osannut peleihin mennä. Joskus olen johonkin peliin hahmon luonut, mutta peli ei ole vienyt mukanaan, koska en yksinkertaisesti ole oppinut ymmärtämään, mitä minun oikein pelissä pitäisi tehdä.

kuvalähde / CC BY 2.0

Koukutun tosi helposti peleihin (siis jos tajuan mitä niissä pitää tehdä) ja koukututtuani johonkin pelaa sitä ihan järjettömyyksiin asti. Sen seurauksena ranteen rasitusvamma ärtyy ja pelaamisen vastapainoksi saan heräillä öisin liikuttelemaan puutuneita sormiani. Ihan kauheasti en siis hingu uusia koukuttumisen kohteita. Facebookin pelikokeilut jätän suosiolla nyt väliin, mutta kokeilin Google Image Labeler -peliä. Se on täysin toisen tyyppinen peli, mitä yleensä pelaan. Pelin ideahan on asiasanoittaa kuvia. Juju on siinä, että peli arpoo parin, joka myös asiasanoittaa samoja kuvia. Jos asiasanat stemmaa parin asiasanojen kanssa, saa pisteitä. Pelin perusteella voin sanoa, että tuskin luettelointitehtävät kovin äkkiä kutsuvat...

kuvalähde / CC BY 2.0

Labeler on tietty esimerkki siitä, kuinka oppiminen voi käydä pelin kautta. Sillä sitähän Labeler tekee: opettaa asiasanoitusta. Pelit ovat siis muutakin kuin pelkkää ajanvietettä. Toisaalta en pidä pelin viihde- ja ajanvietearvoakaan huonona. Päinvastoin. Pelit on mitä mainioin tapa tyhjentää pää tai tappaa aikaa.
Itse pelaan yleensä yksin, mutta varsinkin lapsia ja nuoria katsellessa kyllä huomaa, että pelaaminen on sosiaalista (ja välillä varsin äänekästä puuhaa). Pelaaminen jakaa monesti mielipiteet (varsinkin kirjastossa): saako pelata, mitä saa pelata ja kuinka paljon. Etenkin pelaamisen sosiaalinen puoli on huonosti otettu huomioon kirjastotiloja suunniteltaessa - ja suurimmassa osassa kirjastoja ei ole otettu huomioon lainkaan. Peliongelmat kirjastoissa ovatkin monesti lähinnä tilaongelmia. Toinen kysymys on tietenkin se, kuinka lasten pelaamista kirjastoissa pitäisi valvoa ja missä menevät rajat.

Kirjastot voisivat itsekin hyödyntää pelaamista omassa toiminnassaan (siis muutenkin kuin tarjoamalla pelejä pelattavaksi/lainattavaksi). Pelin varjolla voi opettaa monia asioita (huom. Labeler-peli) ja tarjota palveluja viihteellisemmässä muodossa. Miksi sitten käyttää peliä esim. opettaessa, kun opettaa voi muutenkin? Pelaamalla oppiminen voi olla monesta motivampaa ja oppiminen tapahtuu ilman, että oppija varsinaisesti kokee opiskelevansa (tämä on hyvä etenkin ei aina niin motivoituneiden koululaisten kohdalla). Innostavuuden lisäksi kysymys on myös imagosta, joka pelien avulla luodaan. Pelit, sosiaalisen median käyttäminen, verkkoaineisto jne. luovat tietynlaista imagoa kirjastolle. En kuitenkaan halua väittää, että ne olisivat mikään oikotie onneen. Niiden käyttöä kannattaa kokeilla, mutta eivät ne kuitenkaan sovi kaikkeen ja kaikkialle. Silti toivon, että bongaisin jostakin sopivia kirjastonkäytön/kirjallisuuden/tiedonhankinnan pelejä yms. oppimateriaaleja lisää. Ylipäätänsä toivoisin lisää tietoa peleistä kirjastolaisille. Ne ovat jo osa kirjastojen arkipäivää, mutta esim. pelien sisällöntuntemus taitaa olla korkeintaan mututuntumaa suurimmalla osalla kirjastolaisista.

kuvalähde / CC BY 2.0

Ja taas mennään

2010-01-07T16:29:00.034+02:00

Lomat on lusittu ja työpaikkaa vaihdettu. Yritän taas palailla 23asiaa -kurssin pariin. Pitäisi kehittää jonkinlainen loppurutistus. Aloitin lukemalla toisten kurssilaisten blogeja ja jopa kommentoimalla niitä. En ole mitään kirjaa pitänyt kommenteistani eli en tiiä, olenko kommentoinut tarpeeksi. Pitää varmaan vielä parantaa tuota kommentointipuolta.

kuvalähde / CC BY 2.0

Vuoden 2010 tehtävät aloitin kurssiwikitehtävällä.Onnistuin ilahduttamaan uutta työkaveriani mitä värikkäimmillä manauksilla ja itsesäälissä kieriskelyllä. Lopulta onnistuin suurella tuskalla ja vaivalla pusertamaan ilmoille oman profiilisivun kurssiwikiin. Hämmästellä täytyy, miten sainkin moiseen tuhrattua niin tolkuttomasti aikaa. Minulla on selvästikin joku wikisyndrooma: oireena järjen sumentuminen wikien edessä ja yleinen sössiminen yksinkertaisimmissakin asioissa.

kuvalähde / CC BY 2.0

Wikimäistä tietoa

2009-12-14T17:06:00.002+02:00

Koska olen tänään kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella (kolme tuntia taistelua nuorison kanssa), päätin tutustua wikitietoon kevyesti. Hain wikejä viihdekategorian alta ja bongasin Top 10 wikin. Esittelyteksti ei paljon kertonut. Wiki sisältää siis topkymppilistoja erilaisista aiheista: Top 10 Kung Fu -leffaa, Näyttelijät kautta aikojen, Parhaat hakukoneet jne.

kuvalähde / CC BY 2.0

Librarywikis tarjoilee linkkejä kirjastojen wikeihin. Asiakkaita varten wikeihin on laitettu asiakkaille suunnattuja linkkejä, kirjalistoja, ohjeita yms. Suurin osa aineistosta vaikuttaa pikasilmäyksellä olevan erilaisia listoja. Artikkeleita, kuvia, videoita yms. on aika vähän. Omassa kirjastossani olemme kokeilleet myös asiakkaille suunnattujen linkkilistojen tekoa. Emme kuitenkaan käyttäneet wikipohjaa vaan GoogleSitesiä.

kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Wiki-tuskaa

2009-12-14T15:03:00.028+02:00

En ole oikein sinut wikien kanssa. Olen välillä yrittänyt niitä käyttää, mutta se ei ole oikein tuntunut luontevalta. Wikin todellinen hyöty tulisi esiin, jos sitä lähtisi tekemään useampi ihminen. Olen vain huomannut, että ei ole mitenkään helppoa saada ihmisiä mukaan wikiin. Yksinään niiden kanssa puuhailu ei oikein ole mistään kotoisin. Tulevassa Yhteistyö verkossa -tehtävässä käytetään wikispaces-wikiä. Itselläni on ollut sen kanssa vaikeuksia. Muut kuin tekstin ja linkin lisääminen ovat olleet ongelmallisia. Hermot meinaa mennä. Wetpaint on totellut minua paremmin.

Tarkastelin Albany County Public Libraryn wikiä. Osaa sivuista ei oltu päivitetty aikoihin. Toisaalta sisältökin oli ehkä sellaista, joka ei tarvitse jatkuvaa päivitystä. Osa sivuista oli aktiivikäytössä ja niillä hoidettiin ihan arkisia työasioita. Wiki vaikutti ihan toimivalta.

Antisuunnittelumalli -artikkeli tarjosi hauskoja hetkiä ja oivalluksia muuhunkin työelämään kuin vain wikien tekemiseen. Muutoin suunnittelumallit eivät oikein auenneet minulle. Welcoming-mallin tarkoitus on toivottaa uusi jäsen tervetulleeksi yhteisöön ja saada tämä aktiiviseksi toimijaksi. Käytäntöpuoli jäi vähän hämärän peittoon. Miten näitä malleja käytännössä käytetään?

Wikeistä jäi sekava olo. Voi kyllä johtua siitäkin, että minut on keskeytetty tämän kirjoituksen aikana noin viisikymmentä kertaa eikä hiljaista hetkeä ole ollut. Tällainen tehtävien tekeminen ei paljon oppimista palvele, mutta suorittaja-ihminen saa sentään yhden suorituksen tehdyksi.

Satunnainen artikkeli

2009-12-11T09:31:00.001+02:00

Selailtuani aikani Wikipediaa päädyin lopulta valitsemaan artikkelini satunnainen artikkeli -linkin kautta. Tavallisesti sitä ei juuri tule käytettyä. Elikäs päädyin linkin kautta artikkeliin serbialaisesta jalkapalloilijasta ja jalkapallovalmentajasta Vujadin Boškovista:

Keskikentällä pelannut Boškov edusti valtaosan pelaajaurastaan FK Vojvodinaa, jossa parhaimmiksi saavutuksiksi jäivät toinen sija Jugoslavian cupissa vuonna 1951 ja ykkösliigassa vuonna 1957. Vojvodinasta Boškov siirtyi yhdeksi kaudeksi Italiaan Sampdorian riveihin.

Maajoukkuetasolla Boškov kuului vuonna 1952 Helsingin kesäolympialaisissa hopeaa voittaneeseen Jugoslavian olympiajoukkueeseen. Hän pelasi myös vuosien 1954 ja 1958 MM-kilpailuissa.

lähde

Puuhamaa

2009-12-10T10:12:00.003+02:00

LibraryThing on jokaisen kirjoista tykkäävän puuhamaa. Tämän totesin, kun noin reilu viikko sitten eksyin kyseisille sivuille. Lienenkö jotenkin ennustanut, että se tulee osaksi 23asiaa -kurssia. Aiemmat tunnukseni/salasanani sivulle olin tietysti unohtanut, mutta ei kun uusia tekemään. Rekistöröityminen on tehty LibraryThingissä helpoksi, joten sen kanssa ei tarvitse tuskailla.

Aloin rakentamaan omaa kirjastoani. Muutaman kirjan olen saanut sinne vietyä. Työ on hidasta siksi, että kirjojen myötä eksyy helposti sivupoluille. LibraryThinghän on oikea linkkiviidakko, joka vie aina vain eteenpäin. Liityin pariin ryhmään ja plumps: yhtäkkiä edessäni on suosituksia, keskustelufoorumeita, toisten kirjastoja, avainsanapilviä jne. Tännehän voisi hukata itsensä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Ensimmäisellä kerralla, kun LT:iin tutustuin, en ollut ollenkaan näin vakuuttunut. Onko LT kehittynyt vain olenko minä vain muuttunut?

kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Yksityiselämässä LT voisi olla hauska puuhamaa, mutta miten sitä omassa työssäni voisin hyödyntää. Itse koen heti löytäväni uusia hyviä vinkkejä ja viihdytän itseäni tutkimalla toisten kirjahyllyjä. Miksei asiakkaatkin voisi saada samaa LT: kautta. Ehkä uutuuksia tai osia kokoelmasta voisi nostaa näin esiin. Miksi kirjanäyttely pitää olla vitriinissä? Miksei se voisi olla virtuaalisesti LT:n kautta? LT voisi toimia myös työvälineenä etsiessä tietyntyylistä kirjallisuutta asiakkaalle lainattavaksi/hankittavaksi tms. Voisi olla ihan kokeilemisen arvoinen juttu siis omassa työssä. Tosin ajankäyttöongelmat voivat tulla rajoittamaan kokeilua.

Epäsosiaalinen ähky

2009-12-07T15:42:00.001+02:00

Olen jo aiemmissakin kirjoituksissani pohtinut omaa netti-identiteettiä ja tapaani käyttää nettiä ylipäätään. Jo ihan alussa tunnustin harrastavani syötteitä. Olen tänä syksynä pyörinyt paljon sosiaalisen median parissa. Tämän kurssin lisäksi olen tehnyt kokeiluja omassa työssäni ja muutaman opetuskeikankin aiheen puitteissa olen ehtinyt heittää. Tällä hetkellä poden totaalista sos.median ähkyä. Kaipaan lomaa enkä uusia virikkeitä. Olen törmännyt tähän ilmiöön aiemminkin. Silloin kun sekä vapaa-aikani että työni alkavat molemmat muistuttaa liiaksi toisiaan ja pyöriä yhden asian ympärillä, on hyvä pitää pientä taukoa. Ensi vuoden alun työaikani taidan omistaa jollekin ihan muulle. Tällä hetkellä en pysty ideoimaan mitään, koska pääni on jotenkin tukossa näistä kaikista asioista. Liika on liikaa, vaikka tekeminen olisi kuinka hauskaa (tunnustettakoon tässä, että minä olen ihan aidosti innostunut näistä - joskus jopa ehkä vähän liikaakin).

Toinen asia, jonka tänä syksynä olen huomannut on se, että olen epäsosiaalinen sosiaalisen median käyttäjä. Huomaan, että esim. tehtävissä skippaan kiireessä helposti sen kommentointiosan yli ja mesettäminenkin on ollut vähissä. Verkkominä seurailee siis myös tosielämää.

Kuvat

2009-12-04T10:00:00.047+02:00

Tervetuloa Mikkolaan!

Saisiko olla luettavaa?

Tapaa kirjaston "tädit"!

Bestseller?

Kurkistus työhuoneeseen

(puhekuplan alla syntyy tämäkin teksti)

Ylläolevat kuvat ovat peräisin Mikkolan kirjaston Flickr-tililtä. Tiliä on käytetty lähinnä kuvien säilytyspaikkana. Osa kuvista on julkisia ja niissä on erilaisia käyttöoikeuksia. Kuvien ylläpito on ollut aika satunnaista ja lähitulevaisuudessa kuvat siirtyvät Vantaan kaupunginkirjaston yhteiselle tilille. Lähinnä Mikkolan kirjaston kuvia on käytetty kuvituskuvina blogeissa, mainoksissa yms. Enemmänkin kuvia voisi käyttää hyödyksi.

Silloin kun etsin kuvaa, jollaista minulla ei itsellä ole, käytän lähinnä Flickr:n Creative Commons -kuvia. Kuvien käytössä minua eniten kammottaa se, että tulen vahingossa rikkoneeksi tekijänoikeuksia. Pelkään, että tulkitsen lisenssejä yms. väärin. Tällä kertaa valitsen kirjoituksen vieraskuvan vaihtelun vuoksi Morguefilestä. Morguefilestä Morguefile-kuvilla on oma lisenssinsä, joka mm. antaa oikeuden myös kaupalliseen käyttöön, eikä kuvien alkuperäistä tekijää tarvitse mainita.

Sunnuntain itsenäisyyspäivän kunniaksi:

Webinaari

2009-11-30T12:36:00.001+02:00

Webinaari - lisää kivoja uudissanoja.

En etukäteen oikein osannut kuvitella, mitä webinaari voisi olla. Katja Puran luennon seuraaminen valaisi asiaa. Täytyy sanoa, että tykkäsin tuosta ideasta. Voin kotona omassa rauhassa osallistua luennolle ja silti olla yhteydessä jollakin tapaa muiden opiskelijoiden ja opettajan kanssa. Voisin jopa innostua opiskelemaan jotakin. Työpäivän jälkeen luennolle raahautuminen kun aina tahtoo olla tuskaa.

Työssäkin webinaari voisi olla hyvä niin koulutuksessa kuin erilaisissa ryhmätyötilanteissa. Se vaatisi kyllä töissä mahdollisuutta rauhalliseen työpisteeseen. Luennon seuraaminen ei onnistu jos koko ajan keskeytetään. Epäilen vähän, kuinka monella on mahdollisuus tällaiseen työskentelyyn kirjastossa.

Webinaaria olisi kyllä mielenkiintoista kokeilla, vaikka aika on kyllä tällä hetkellä kortilla. Vähän kauhistuttaa onnistusinko taas jotenkin kämmäilemään teknisesti. Messengerhän vei nettiyhteydet, joten jotain kivaa sohlaamista voi olla taas luvassa.

Verkkokurssi

2009-11-30T09:04:00.000+02:00

Skippaan suosiolla 2+3 asiaa verkko-opetuksesta -osion hamaan tulevaisuuteen. Palaan siis myöhemmin asialle, ainakin suunnitelman tasolla (kevennetty tehtävänanto).

Rajat

2009-11-30T08:57:00.000+02:00

Työnantajat ovat heränneet siihen, että työntekijät ovat jo osittain ehtineet soluttautua mukaan sosiaaliseen mediaan, ja vieläpä kirjaston nimissä. Selkeä strategian paikka. Sosiaalinen media ei vain ehkä ole kaikkein helpoiten ohjeistettavissa oleva työväline. Se on laaja, muuttuva ja sitä voi käyttää hyvin monella eri tavoin.

Kun itse aloitin kokeiluni kyseisessä mediassa, en edes hahmottanut sitä miksikään sosiaaliseksi mediaksi tai miettinyt mitään strategioita. Näin vain kiinnostavan, ilmaisen työvälineen, jota halusin päästä kokeilemaan. Kaikenlaista on sitten tullutkin kokeiltua. En myöskään kauheasti miettinyt verkkoidentiteettiäni. Minulle oli selviö, että töissä kirjoitan työpaikkani edustajana en yksityishenkilönä. Aluksi kirjoitin kirjastolle luomilla tunnareilla, myöhemmin loin lyyravega-tunnukset opetusta varten. Tämän 23asiaa -tehtävän myötä mietin verkkoidentiteettiäni.Olenko lyyravegana erilainen kuin fyysisenä kirjastonhoitajana? Kasvottomuus sallisi enemmän, toisaalta verkkoon jää aina jälki. En usko villiintyväni lyyravegana sen enempää. Tällainen hörhö taidan olla livenäkin.

Välillä kuunnellessani sosiaalista mediaa koskevaa keskutelua suorastaan menee hermot, kun kuulee, että työntekijöiden uskotaan taantuvan aivottomiksi verkossa. Itse olen puolestani havainnut sen, että todella monella kirjastolaisella on hirvittävä kynnys tehdä yhtään mitään verkkoon. Sehän on itsensä ja oman osaamisensa näytteilleasettamista. Entä jos tekee virheen? Onko tiskillä annettu väärä neuvo lievempi kuin verkossa julkaistu? Saako virheitä tehdä? Harva nyt tuskin kuitenkaan tahallaan menee väärää tietoa jakelemaan. Kun minulle esitettiin strategia keinoksi valvoa työntekijöiden tekemisiä verkossa, tunsin olevani todella tylsä ihminen. Minä kun olin vääntänyt verkkoon lähinnä kirjavinkkejä, linkkilistoja ja mainoksia. Pitäisi varmaankin villiintyä ja alkaa tekemään epäilyttäviä kirjavinkkejä nuorisolle...

Tottahan se on, että verkkotyöskentelyyn kaivataan sääntöjä. Se voisi rohkaista osaa ihmisistä, koska olisi säännöt, joiden mukaan voi toimia oikein. Toisaalta se tekee toiminnasta virallista ja säädeltyä, mikä ehkä rajoittaa kokeilemista. Kokeileminen taas on tärkeää, kun opettelee mihin media taipuu ja mihin ei. Ja kun vielä lisäksi kirjastolaisuus on aina vähän sellaista hämärän rajamailla kulkemista: haluaisin kirjallisen strategian myös niitä tilanteita varten, kun minulta kysytään ammattiasioita kaupan kassajonossa, junassa, vessassa yms. Puhumattakaan strategiaa vapaalla kohdatuista kännisistä asiakkaista...

kuvalähde / CC BY-NC-ND 2.0

Facebookissa olen vain yksityishenkilönä, vaikka työkavereita onkin siellä kavereina ja joskus työasioista voin myös puhua (siis ihan työasiaa, ei pelkkä valivalia).

Kukkahattutätinä Galtsussa

2009-11-24T11:15:00.056+02:00

Tunnustan nyt heti alkuun: minulla on ongelma IRC-Gallerian kanssa (samoin kuin muiden nuorten nettiyhteisöjen). Työskentelen lasten ja nuorten kanssa. Minun pitäisi siis jo ammattini puolesta olla kiinnostunut ja perillä näistä jutuista. Olen kyllä muutoin mukana sosiaalisen median sovelluksissa, mutta jostakin syystä näiden nuorten yhteisöjen kanssa tökkii. Työajalla ei yleensä ehdi roikkua kaiken maailman galtsuissa ja vapaa-ajalla se on ihan nou nou. Irkki (siis tämän nuorison versio) on siis minulle tuttu vain siitä, mitä nuoret ovat minulle siitä näyttäneet ja mitä siitä olen kuullut. Omia tunnuksia en palveluun edelleenkään halua, mutta surffailin nyt huvikseni ilman tunnareita katselemassa sivuja.

Ymmärrän miksi Galtsu on nuorille niin tärkeä. Olisipa vastaava ollut jo silloin kun itse olin teinari. Toisaalta olen myös onnellinen ettei sitä ollut, sillä välillä on kauhea kuunnella sitä, kuinka nuoret toisiaan irkin kautta arvostelevat. Hyvältä juorujen levittäjältä se myös vaikuttaa. Paljon kuulee sitä, että joku oli galtsussa jotakin kirjoittanut...

Muutaman nuoren kanssa olen päässyt kierrokselle heidän irkkimaailmaansa. Sitä en sitten tiedä, kuinka sensuroitu versio kirjastotädille on esitetty. Minulle esitetyt "keskustelut" ovat juuri sellaisia kuin Vilma Lehtisen tutkimuksessa kerrotaan: päättömiä, epäolennaisia ja sisäpiirijuttuja. Ulkopuolisille ne eivät kerro mitään. Tärkeä juttu ovat myös kuvat ja videot. Ymmärtääkseen esim. jonkun videon pointin, täytyy tuntea ihmiset ja tapahtumat. Muille ne eivät kerro mitään. Kierrellessäni nuorten kanssa Galtsussa tunnen auttamatta olevani kukkahattutäti, joka ei tajuu.

kuvalähde / CC BY-NC-SA 2.0

Tiedän, että Koivukylän kirjastossa Vantaalla IRC-Galleriaa ollaan hyödynnetty mm. mainostamalla siellä kirjastossa olevaa nuorille suunnattua tapahtumaa. Palvelujen ja tapahtumien markkinointi onkin varmaan tällä hetkellä se asia, mihin voisin kuvitella kirjaston Galtsua hyödyntävän. On hyvä olla siellä, missä asiakkaatkin ovat. Sen sijaan joku "olemme paikalla, kysy meiltä" -tyyppinen palvelu veisi varmaankin liikaa resursseja. Niitä kun ei kirjastossa liikaa ole. Voisihan siellä varmaan yrittää pyörittää jotain kirjallisuuteen liittyvää yhteisöä. Toisaalta nyt on jo olemassa valtakunnallinen nuorten kirjallisuushanke Sivupiiri.

Mukavaa on huomata, että nuoret keskustelevat kirjoista ilman kirjastotätejä ja opettajia, ihan vapaaehtoisestikin. Galtsun lisäksihän näitä nuorten kirjavinkkejä löytyy myös nuortenlehtien nettisivuilta.Galtsussa viehättää se, että yhteisöstä näkee sukupuolijakauman ja keski-iän. Kiinnostavaa tutkailla esim. eri kirjailijoiden/kirjojen fanittajien profiilia.

Kunhan nykyiset Galtsu-nuoret päätyvät työelämään kirjastotädeiksi ja -sediksi, on heillä varmaankin ihan uudenlaista näkemystä mihin galtsuja voisi käyttää. Mitä IRC-Gallerialle silloin kuuluu, on sitten ihan eri asia. Ilmiöt kun tulevat, kehittyvät ja menevät nykyään niin huimaa vauhtia.

kuvalähde / CC BY-SA 2.0

Ilmankos sitä aina tuntee tulevansa kaikessa jälkijunassa

kuvalähde / CC BY-NC-ND 2.0

ps. Blogger jumittaa ja temppuilee tänään. Tai sitten mun kone tekee kuolemaa.

Tehtävä suoritettu

2009-11-22T14:33:00.000+02:00

Keskustelufoorumit ei ole oikein mun juttu. Korkeintaan neulesellaiset. Tehtävän suoritukseen kuitenkin jotain muuta kuin neuleaiheista. Oma osuuteni löytyy siis suomi24:sta.

Tulipas tosi kirjastotätifiilis.

Aivot narikassa ja silleen

2009-11-18T09:00:00.002+02:00

Perjantain kiintoisan lähipäivän jälkeen olen lähinnä keskittynyt sairastamaan. Flunssaisena pää tuntuu sumuiselta ja ajatukset harhailevat sinne tänne. Lähipäivän koukutus- ja tiivistyspuheet poukkoilevat jossakin päässäni, mutta ei toiveitakaan, että tästä(kään) kirjoituksesta mitään viidentoista sanan viisautta saisi. Sori vaan.

Tämän viikon tehtävä keskustelupalstoista osui sikäli oivaan aikaan, että näin flunssaisena ne ovat jopa oudon viihdyttäviä. Tavallisesti en mitään suomi24-huttua jaksa lukea. Jos omat aivot tuntuvat tällä hetkellä olevan narikassa niin sitä samaa ovat kyllä monen muunkin keskustelijan. Aivojen off-tila olisi kai hyvä aika kirjoittaa jollekin keskustelupalstalle, mutta taidan sittenkin siirtää tehtävän sen osan suorittamisen aikaan, jolloin yhteys omaan kovalevyyni on edes kohtuullinen.

Mikrobloggaus

2009-11-11T11:17:00.005+02:00

Facebook on tähän mennessä riittänyt viestittelyyn. Siihenkin olen syttynyt aika hitaasti, mutta nykyisin olen kyllä jo ihan vakikäyttäjä. Twitteriin loin kerran tunnarin ihan uteliaisuuttani (lyyravega), mutta en sinne ole juurikaan viestitellyt. Lyyravega-tunnuksia nimittäin käytän vain työtehtävissä ja ainakaan vielä en työni puitteissa ole kokenut suurta tarvetta twitteröintiin.

Vantaan kirjasto löytyy Twitteristä käyttäjätunnuksella VantaanKirjasto. Aluksi kyseessä oli Tikkurilan kirjaston twittertili, mutta se muutettiin koko kaupunginkirjaston twitteriksi hiljattain, koska koettiin, että Twitterissä olisi hyvä olla jatkuvasti uusia tweetejä eikä yksittäinen kirjasto ehdi niitä tuottaa. Aika vähäistä on VantaanKirjaston aktiivisuus. Lähinnä on ilmoiteltu tapahtumista.

Luin tehtävässä vaaditun Qaikun selostuksen ja Twitter-keskustelun. Mielestäni kumpaakaan keskustelua ei ollut ihan helppo seurata, mutta Qaiku oli näistä kahdesta huomattavasti helpompi. Twitter-keskustelu vaikuttaa lähinnä jonkun salaseuran koodikieleltä. Hankalaksi sen tekee se, että keskustelu nojaa niin voimakkaasti linkkeihin eikä etene kronologisesti. Qaiku vaikuttaa enemmän tavalliselta kirjoitetulta keskustelulta. Siinä yhden osallistujan (marikoo, eräänlainen ylläpitäjä) puheenvuorot pitävät keskustelua kasassa. Ilman niitä keskustelu olisi jälkikäteen ollut pelkkiä irrallisia kommentteja. Olisi kyllä kiinnostavaa kokeilla tällaista reaaliaikaista keskustelua jossakin tilaisuudessa.

Toisten linkit

2009-11-10T13:08:00.003+02:00

Toiset ihmiset tiedonlähteenä -tehtässä piti tutustua Deliciousin People- ja Inbox-palveluihin. Tehtävä olikin oikein mielenkiintoinen, kun lähdin tutkimaan, mitä linkkejä 23asiaa-kurssin alle on sijoitettu (ja tottakai ajauduin sitten syvälle linkkiviidakkoon). Hiukan oli hankala päättää, minkä linkin eteenpäin lähettäisi. Lopulta lähetin vinkiksi sivun, jolta löytyy vinkkejä, mistä voi löytää creative commons -lisenssoituja sivuja/kuvia jne.

Linkkiseikkailullani löysin Kielijelpin. Kielijelppi on verkkossa toimiva kieli- ja viestintäopas, josta löytyy vinkkejä verkkoviestintään. Opas on tehty yliopistolaisille, mutta on hyvää lueskeltavaa verkkoon kirjoittavalle kirjastolaisellekin.

Miljoona, miljoona syötettä...

2009-11-05T10:05:00.001+02:00

No nyt on sitten tilattu miljoona syötettä, jotka olivat RSS-syötetehtävässä. Tai ainakin toivon niin. Jossakin vaiheessa alkoi jo pieni sekoileminen, kun tuntui, että tehtävän joka toisessa lauseessa kehotettiin tilaamaan jotakin. Kuntasyötteistä tilasin Helsingin ja Turun. Turun sivuilla RSS-merkki oli selkeästi esillä, kun Helsingillä merkkiä ei ollut näkyvillä. Onneksi noita syötteitä voi tilata ainakin GoogleReaderissa ja Netvibesissä pelkällä osoitteellakin. Helsingin RSS-syötteitä hain myös hakukentän kautta.

Syötteiden tilaaminen on mielestäni tehty helpoksi, mutta en sitten tiedä, millä ajalla noita syötteitä lukisi. Tilattuani tehtävän vaatimat syötteet minulla on 476 lukematonta viestiä/postausta/(mikä on oikea nimitys?). Työaikaa tämän tehtävän tekemiseen on kokonaisuudessaan 20 minuuttia. Joopa joo.

Huh huh!

2009-11-03T10:33:00.001+02:00

Kiireinen viikko. Luin juuri tämän viikon uudet tehtävät. Huh huh! Tänään en taida ennättää edes meseen.

Kuva välittäköön fiilikset.

see more Lolcats and funny pictures

Sunnuntaijutustelua

2009-11-01T18:44:00.000+02:00

Olen parhaillaan Meebon kautta mesettämässä. Onneksi sain Meebon toimimaan koska jouduin poistamaan Mesen koneeltani. Se nimittäin katkoi koko ajan verkkoyhteyteni. Googlasin meseongelmia, mutta en saanut omaani selvitetyksi, vaikka kaikenlaisia säätöjä yritinkin. Päätin siis tutustua Meeboon.

Aluksi sunnuntaichat oli hiljainen, mutta pian vauhti kiihtyi kun mukaan tuli lisää kurssilaisia. Keskustelu pyöri mesen ja sen ongelmien ympärillä. Mietimme myös yksityisyyttä ja odottelimme lähipäivää. Meebo osoittautui suht helpoksi välineeksi, mutta jotkin toiminnot olivat kyllä hakusessa (ja osa on yhä edelleen).

Sain yhden idean työhöni keskustelun aikana. Jossakin vaiheessa pitäisi ehtiä hommaa sitten toteuttaakin. Harmi, että marraskuu on niin kiireinen. Minä kun haluaisin aina heti rynnätä toteuttamaan ideani. Ehkä pieni kypsyttely on paikallaan joskus...

Tilatut syötteet

2009-10-30T12:21:00.001+02:00

Näiden 23asiaa-tehtävien tekeminen vähän siinä sun tässä välissä tuottaa huolimattomasti tehtyjä tehtäviä. Lueskelin vielä syötetehtävää läpi ja huomasin, että vapaavalintaisia syötteitäni en ole vielä raportoinut. Elikäs tällaisia seuraan:

Meebo me?

2009-10-30T10:36:00.000+02:00

Poistin koko Live Messengerin, koska se sai koneeni sekoilemaan. En jaksa alkaa värkkäämään sen kanssa. Kokeilen seuraavaksi Meeboa. En ole koskaan ennen käyttänyt sitä. Tällä viikolla olen muutoinkin ryssinyt kaiken mahdollisen, joten katsotaan mitä siitä meeboilemisesta oikein tulee.

Kahta en vaihtais...

2009-10-29T12:16:00.001+02:00

Tänään esittelyssä yksi vempele, jonka vannoutunut käyttäjä olen: Google-syötteenlukija eli Reader. Reader oli ensimmäinen RSS-lukuohjelma, johon tutustuin ja siihen olen myös vakikäytössä jämähtänyt. Reader kun on niin helppo, että koko RSS-jutusta ei tarvitse ymmärtää mitään. Readerin asetuksista (lisäominaisuudet) voi kirjainmerkkipalkkiin viedä Tilaa- ja Seuraava-painikkeet. Niitä painelemalla ei periaatteessa koko lukuohjelmassa tarvitse vierailla jos ei halua, koska sekä lukeminen että syötteiden tilaaminen onnistuu ilman sitäkin. Lisäksi Reader-ohjelmassa voi etsiä luettavaa/tilattavaa hakutermeillä.

iGooglea ja Netvibesia olen kokeillut, mutta en ole oikein innostunut niiden käyttämisestä syötteiden seuraamiseen. Homma vaatii liikaa klikkauksia ja ei ole kaikista näppärin jos seurattavia syötteitä on tolkuttomasti (harrastus + työ). Tämä on tietysti makuasia ja parastahan näissä 2.0 -härppäkkeissä on se, että valinnanvaraa on ja jokainen voi valita itselleen sopivimman vaihtoehdon.

Harrastuspuolella ongelmakseni on muodotunut se, että olen jäänyt koukkuun: en voi lakata syötteiden seuraamista ja lisää vain tulee. Taidankin itseasiassa nykyään harrastaa Readeria. Huolestuttavaa.

kuva:

http://www.flickr.com/photos/grietje/ / CC BY-NC 2.0

Arghhhh!!!

2009-10-27T19:14:00.002+02:00

Juu, toivottavasti oli kivaa mesettämässä. Minä vietin iltani Welhon puhelinpalvelun seurassa. Juuri kun mesettämisen piti alkaa minulta meni yhteydet. Parin tunnin pähkäilyn jälkeen olen taas linjoilla, mutta jos laitan mesen päälle, menee yhteydet. Eli jotain mätää jossakin, kun vaan tietäs missä. Eli sori vaan jos mua ei kauheasti mesessä näy.

Jos jollakulla on vinkkiä tähän pulmaan niin hihkaskaa.

Vai pitäskö vaihtaa blogin otsikoksi Verkotontäti.

Delicious-sekoilua

2009-10-23T11:20:00.000+03:00

Pakko tunnustaa, että vaikka käytössäni on peräti kolme delicious-tiliä (kirjaston, työ/opetuskäytössä oleva, ja oma henk.koht.), en vielä ole oikein sinut palvelun kanssa. En ole muka ehtinyt tutustua sen mahdollisuuksiin paremmin. Nyt esim.ekan kerran tilasin itselleni jonkun tagin. Uusien mielenkiintoisten linkkien metsästämiseen palvelu on mitä mainioin. Tosin joskus voi joutua muutaman tunnin harharetkelle itse aiheesta kun lähtee seuraamaan jotakin linkkiä ja sitä seuraavaa linkkiä jne.

Oma sekoilu on sitten noiden kolmen tilin kanssa. Välillä en muista millä tilillä olen kirjautunut sisään. Lupaan esim. laittaa jonkun linkin työkaveria varten kirjastomme delicious-tilille, mutta ei sitä sieltä kuitenkaan löydy. Olen merkannut sen toiselle (lyyravega) tilille. Linkki kyllä löytyy sillä kaikki delicious-tilini ovat julkisia. Toisten vain pitää muistaa kahlata kaikki tilini läpi.

Pitäisiköhän yhdistää henkilökohtainen ja opetustilini? Opetustilille putkahtaisi ainakin hillittömät määrät neulontaan liittyviä linkkejä:)

The Alku

2009-10-23T08:47:00.000+03:00

Pistin tämän kurssiblogini pystyyn Bloggeriin, koska se on minulle tutuin blogipohja. Tarkoitushan tietenkin oli tutustua uusiin asioihin, mutta tällä viikolla on käynyt se perinteinen "työmäärä yllätti kirjastonhoitajan", joten täällä ollaan taas.

Olen jo jonkin aikaa pyörinyt sosiaalisen median parissa ja todennut, että opiskeltavaa riittää. Olen aina ollut innokas kokeilemaan uutta, mutta syventyminen asioihin tahtoo jäädä siihen ajatukseen, että sitten kun mulla on enemmän aikaa... Nyt siis pitäisi viikossa olla ihan virallistakin työaikaa käytettävissä näihin uusiin leikkikaluihin. Eli suunta kohti verkkotäteyttä alkakoon.