Hei me pelataan!

En ole koskaan ollut kauhean innostunut mistään pelaamisesta, mutta nyt pieni pelikuume nostaa päätään. Syytän tästä taudista työtäni, jonka myötä olen päässyt tutustumaan pelaamiseen. Vapaa-ajallekin pelaaminen kovasti pyrkii. Koko vuoden 2010 olen harrastanut maanviljelyä Farmvillessä. Ennen nauroin moiselle touhulle, mutta jotenkin kummasti vaan olen siihen jäänyt koukkuun - välillä enemmän välillä vähemmän aktiivisesti.

Pahiten minut on kuitenkin koukuttaneet töihin hankitut pelikonsolit. Sekä Wiitä että Pleikkaa on tullut kokeiltua. Olen keilannut, melonut, soittanut kitaraa ja pyörinyt pallo hukassa jollakin ihme planeetalla. Olen löytänyt sisäisen rallihirmuni. Wiin Mario Kart ja Pleikan Modnation Racers ovat saaneet minut totaalisesti koukkuun. Jopa niin koukkuun, että olen alkanut vakavasti harkitsemaan jonkinlaisen pelikonsolin hankkimista kotiinkin.

Kuvalähde. Attribution 2.0 Generic

Tänä syksynä täällä Myyrmäessä on tarkoitus käynnistää pelitoiminta. Olin keväällä mukana tutustumassa Entressen ja Sellon pelitoimintaan. Saimmekin hyviä vinkkejä. Myyrmäen resurssit eivät riitä Espoon tapaan ihan päivittäisen pelitoiminnan pyörittämiseen, mutta pari kolme kertaa viikossa on tarkoitus tarjota asiakkaille pelimahdollisuutta. Vielä on muutamia käytännön asioita auki, mutta pyrimme siihen, että toiminta pyörähtää käyntiin tänä syksynä.

Kuvalähde. Attribution 2.0 Generic

Bonushuomiona mainittakoon, että työpaikan yhteishengen nostatukseen kannattaa kalliin konsultin sijasta hankkia pelikonsoli. Yhdessä pelatessa tutustuu työkavereihin ihan uudesta näkövinkkelistä. Harvoinpa on ollut töissä niin hauskaa kuin Wiin kanoottimelontaa kokeillessa. Eikä menoa ole tippaakaan haitannut se, että useimmat kokeilevat pelaamista ihan ensimmäisiä kertoja. Päinvastoin. Hauskuutta lisää uuden kokeileminen. Revimme riemua siitä, kun joku ihan ekaa kertaa pääsee maaliin ilman diskausta tai onnistuu hetken pysymään rytmissä Guitar Herossa.

Uusi ilme

Kurssista on jo sen verran aikaa, että on aika muuttaa blogia - edes ulkonäöllisesti. Ehkä se antaa uutta potkua bloggaamiselle. Ainakin pääsin leikkimään Bloggerin beta-version säädöillä. Olen piakkoin menossa opettamaan Blogger-blogin tekoa ja pahoin pelkään, että osalla porukasta on beta ja osalla ei. Lisää haasteita opetukselle tiedossa.

Mario

Voi, voi, raadoksi on muuttumassa tämäkin blogiparka. Monesti on ollut mielessä kirjoitella, mutta aina se on pelkäksi aikomukseksi jäänyt. Nyt kuitenkin lisää pelikokemuksiani. Tällä kertaa vuorossa (Super)Mario.

Mariota pelatessa muutun juuri sellaiseksi teiniksi, joka ärsyttää minua käyttäytymisellään. Kiljun ja kiroan, huutelen vieruskaverille ja uppoudun totaalisesti pelimaailmaan. Pelasin Mariota joskus lapsena, mutta näiden flash-versioiden (kokeilin Älypään versiota) kokeilu on silti jäänyt siihen, että en ole päässyt ensimmäistä kuilua pidemmälle. Pelipiirissä pelatessa tajusin kuitenkin jutun juonen ja jämähdin pelaamaan. Mario on ns. tasohyppelypeli, jossa ideana on edetä radalla väistellen siellä olevia esteitä ja vihollisia. Selvittyä radasta etenee seuraavalle tasolle. Koska pelissä käytetään vain muutamaa näppäintä eikä se vaadi mitään kummenpaa pelitietämystä, on Mario on helppo peli niillekin, joilla ei pelikokemusta ole. Mario on koukuttavaa, mutta harmitonta viihdettä.

Rune

Jotta blogiparkani ei jäisi ihan raadoksi ja heitteille kurssin jälkeen, pistän tänne Vantaan kirjastowikin Pelipiirin sivuille kirjoittamani peliarvion.

Testissä Runescape . En ole varma, olenko ennen pelannut tätä. Nämä "tapa lohikäärme" -pelit menevät multa sekaisin. Pelitilin luomisen jälkeen peliin luodaan itselle hahmo. Se olikin minusta tämän(kin) pelin antoisin hetki. Valittuani hahmolleni ihqut turkoosit hiukset, päästiin itse peliin. Taisin tapani mukaan skipata jonkun ohjeistusintron, koska en ymmärtänyt pelistä mitään. Ensimmäisen tunnin hahmoni juoksentelikin ympäriinsä kuin päätön kana.

Lopulta pääsin pienellä avustuksella eteenpäin. Jutun juoni alussa tuntui olevan se, että hahmoni "kuunteli" kun Sir Vant antoi ohjeita, mitä tulisi tehdä. Kommunikointi pelissä tarkoittaa käytännössä sitä, että pelin alalaidassa on laatikko, johon vuorosanat tulevat. Jonkin aikaa pelattuani en enää ihmettele, miksi lapset/nuoret osaavat niin hyvin englantia. Pelin pelaaminen kun vastaa lähinnä tylsän englanninkielisen fantasiakirjan lukemista. Eli äksöniä ei pelin alkupuolella ainakaan suuremmin ole. Pelin suositusikärajaksi on laitettu 13 vuotta. Pelin alkupuoli ei valaissut, mistä moinen ikäraja, sillä pelaaminen kävi lähinnä englannin tekstinymmärtämisen harjoituksesta. Ehkäpä kaikki kauhea on jossain kauempana pelissä, minne kirjastotädin pelitaidot eivät riitä.

Verkkotäti!!!

Hajatelmia

Pian täytyisi jättää kurssiblogi tarkistettavaksi. Joku järkevä kävisi siis kurssitehtäviä läpi ja tarkastaisi, onko kaikki tehty ja ymmärretty. Minä en selvästikään ole järkevä. Olen koko alkuvuoden vältellyt sosiaalisten medioiden käyttämistä ja seuraamista työasioissa (vapaa-ajallani olen kyllä niitä käyttänyt). Olen halunnut vähän etäisyyttä, sillä viime syksy oli varsin sosiaalismediapainotteinen ja loppu vuodesta meinasikin tulla tunne kyllästymisestä ja jonkinlaisesta 2.0 -ähkystä. Nyt pikku hiljaa alkaa taas mielenkiinto palailla, mutta ajatus tehtäviin palaamisesta on silti vaikea. Olen suunnannut katseeni jo tulevaan ja mietin seuraavaa siirtoani: mihin näitä välineitä voisin käyttää nykyisessä työssäni.

Viime viikolla vietin aikaa Vantaan kirjastowikin parissa rustatessani verkkokurssia ja luodessani wikisivun Pelipiirille. Pelipiiri on vantaalaisille kirjastolaisille suunnattu piiri (vertaa lukupiiri), jossa opetellaan tuntemaan pelejä ja pelimaailmaa. Pelipiiri-idea lähti Nuorisoryhmässä, jossa totesimme, että pelitietämyksemme on tasoa nolo, ja hyvää pelikoulutusta tarjolla vähän (vink vink pelimaailmojen hallitsijat!). Mielenkiinnolla kyllä odotan, kuinka moni kiinnostuu ja uskaltautuu mukaan toimintaa.

Muutamia ideanpoikasiakin olisi seuraaviksi projekteiksi. Ideoita olisi yli oman osaamiskynnyksenkin. Yksi jo luvattu projektikin pitäisi alkaa vääntämään, mutta se on sisällön puolesta jotenkin niin pakkopullaa, että en ole vielä löytänyt inspiraatiota sen tekemiseen. Oma lukunsa tekemisessä on tekniset ongelmat. Olen kohdannut viime aikoina melkoisesti ongelmia Googlen-palvelujen kanssa (etenkin dokumenttien), mutta myös Netvibes on takunnut. Sisäänkirjautumiset tuppaavat kaatamaan koko koneen. Viime viikolla kokeilin sekakäyttöä (IE ja Firefox), mutta ongelmia oli silti. Katsotaan pitääkö sekakäyttöcoctailiin liittää vielä Chromekin. Ja koska työkoneille ei asennella mitään, on kaikenlaista kikkailua taatusti luvassa. Helpointa homma olisi tehdä kotona kotikoneella, mutta en oikein innostu ajatuksesta, että työ sosiaalisten medioiden parissa pitäisi tehdä kotona etätyönä.

Tämän blogin kohtalo on myös mietintämyssyssä. Miten blogille käy, kun kurssi on ohi? Onko tässä taas uusi raato pitkässä raatoketjussani? Jos tämä blogi jää elämään niin, mikä sen sisältö ja tarkoitus on. Kas siinäpä pulma:)

Wikiteltäiskö?

Verkkokurssin suunnittelu on siirtynyt ja siirtynyt. Kaikenlaisen sähellyksen keskellä minun ja Maran verkkokurssi on liikahtanut jonkinlaisen kurssihahmotelman tasolle. Suunnitelmissamme on siis tehdä verkkokurssi Vantaan kirjastowikin käytönopettelua varten. Kirjastowiki toimii Vantaan kaupungin sisäverkossa eli suoraa linkkiä wikiin en tarjoa. Vantaalaisille kirjastolaisille ensimmäinen tehtävä onkin: löydä wiki (Intran oikea alareuna vink, vink). Kirjastowikin alustana on MediaWiki.

Tarkoituksenamme ei ole tehdä mitään perinpohjaista opastusta wikin käyttöön vaan antaa perustyökalut, joilla pääsee alkuun. Tarkoitus on luoda hiekkalaatikko, jossa voi kokeilla ilman pelkoa mokailusta. Wikin valmis ohjeistus on aika hankala, joten ohjeisiin tutustuminen voi pelästyttää, mutta itse asiassa wikin muokkaustila muistuttaa blogin muokkaustilaa. Varsinaisia ohjeita tarvitaan siis aika harvoin, esim. uutta sivua luodessa. Tehtävien oheen onkin ehkä syytä kirjoittaa yksinkertaiset ohjeet, jotta opiskelija ei lannistu ohjesivujen edessä.

Allaoleva hahmotelma on siis raakile, jota vielä täydennetään ja varmasti myös muutetaan.

Täällä ei tapahdu mitään

Blogissa on hiljaista, verkkokurssin suunnittelussa on hiljaista. Ei tapahdu yhtään mitään. Sataa vain lunta. Minä vietän aikani roikkumalla asemilla ja pysäkeillä, odottelemassa junia ja busseja, joita ei koskaan tule.

kuvalähde / CC BY 2.0

Verkkokurssi

Uudesta työoaikastani löytyi toinen kurssilainen, Mara. Yhdessä aloimme pähkäilemään verkkokurssia ja päädyimme ottamaan aiheeksemme Vantaan kirjastowikin. Kurssi on siis suunnattu Vantaan kirjastolaisille, koska wikiin ei ulkopuoliset pääse. Raportoimme kuitenkin blogeissamme kurssimme sisällöstä, joten muutkin pääsevät jyvälle suunnitelmistamme.

Sitten pitäisikin vain päästä ajatuksesta tekoihin.

Elämää kurssin jälkeen?

kuvalähde / CC BY-SA 2.0

Suurin osa siitä, mitä olen sosiaalisten median kanssa työssäni tehnyt, on tavalla tai toisella ollut riippuvainen siitä, kuinka paljon olen jaksanut omaa aikaani asiaan panostaa. Toki olen työajallanikin asioita tehnyt, mutta opettelu ja ideointi on ollut lähinnä kokonaan oman ajan työtä, ja aika iso osa myös varsinaisesta verkkotyöstä. Tähän asti olen rajoittanut sosiaalisen median käyttöni aika paljon kouluyhteistyön ja opetuksen piiriin. Se on ollut sikäli hyvä asia, että rajaaminen on tuonut edes jonkinlaista hallinnan tunnetta: ei ole pakko olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Samaa rajaamista yritän tehdä jatkossakin, jotta mopo ei karkaisi käsistä.

Vaihdettuni työpistettä pienestä isoon minulla on ehkä enemmän aikaa tehdä näitä asioita työajallani, mutta samalla olen huomannut, että uusi työ toi eteeni uuden ongelman: sisältöä ei voi tuottaa tuntematta sisältöä. Uuteen työhön ja uuteen paikkaan pitää päästä kunnolla sisälle ennen kuin voi ryhtyä viemään mitään verkkoon. Uskon tarvelähtöiseen ajatteluun sosiaalisen median hyödyntämisessä. Tarve tulee vasta kun olen sinut työni kanssa ja voin alkaa tekemään sitä omannäköisekseni. En halua tehdä mitään pelkän tekemisen vuoksi.

Sosiaalisten medioita varten ollaan rustaamassa strategioita ja ohjeita. Asiasta kommentoin jo aiemmassa postauksessani. Mielestäni näissä strategioiden yms. laatimisessa on hyvää se, että ne tekevät sosiaalisen median käytöstä ikään kuin virallista ja siten niiden käyttö tulee hyväksytyksi työmuodoksi. Siihen voi kyllä mennä aikaa, että niiden käytössä yleisesti aletaan nähdä olevan hyötyä.

23asiaa -kurssiaiheisia linkkejä löytyy helposti ja oma blogikin löytyy. 23asiaa- kurssi on tuottanut verkkoon materiaalia. Saa sitten nähdä, miten käy kun kurssi loppuu. Kuinka moni jää näiden medioiden käyttäjiksi ja mitä käyttäjät saavat aikaan? Kirjastot eivät ole vielä oikein keksineet, miten uusia välineitä hyödyntää. Tässä tarkoitan sitä, että asiakkaat todella löytäisivät ja käyttäisivät uusia palveluja. Ja ennen kaikkea kirjastot eivät ole - vielä - keksineet, mitä UUTTA välineillä voisi tehdä.

kuvalähde / CC BY 2.0